Olin huonolla tuulella kun tulin Topin karsinan luo. Sain matikan kokeesta 6 ja äiti sai raivarin. Hän sanoi että vietä niin paljon aikaa tallilla, ettei minulle jää läksyihin. Pamautin oven hänen nenän edessä, ja lähdin tallille pyörällä.
Topi katsoi minua hämmästyneenä kun tulin sen luokse pakki kädessä. Aloitin harjaamisen, mutten voinut keskittyä. Antauduin silloin kun huomasin että otan Topin kaviota jo neljäs kerta. Istuin lattialle heinien päälle ja huokaisin. Topi työnsi turpaansa eteeni ja yritti lohduttaa. Rapsuttelin sitä vähän aikaa ja mietiskelin. Sitten tajusin, että voisin rauhottua vähän, jos käyn Topin kanssa jossain. Kentällä, maneesissa tai maastossa... Nyt piti keskittyä ratsastukseen, eikä mihinkään muuhun. Hain Topin suitset, mutta satulan jätin, koska halusin mennä ilman sitä. Olin jo tallin pihalla kun muistin, etten päättänyt vielä minne menisin. Kentällä taisi olla jo joku, joten kävelin sen ohi. Maneesissa oli todella kylmää ja minulla oli vain pusero päällä ja siksi jätin senkin. Jäi maasto. Ilma oli vähän kylmä. Taivaalla oli sadepilvejä ja tuulikin vähän, mutta hyppäsin rohkeasti Topin selkään. Ohjasin Topin maastoa päin, mutta viime hetkellä Topi kääntyikin jo takaisin tallia päin. Vedin ohjista niin kovaa kun pystyin, mutta Topi pysähtyi vasta, kun olimme kentä vieressä. Hyppäsi taas alas ja katsoin Topia silmiin.
-Sinä siinä! sanoin vähän raivostuneena.
-Nyt menet kunnolla maastoon ja lähet vasta, silloin kun minä annan luvan! Topi katsoi minua vähän säikähtyneenä. Kiipesin taas selkään ja annoin pohkeita. Silloin Topi käveli kunnolla, vaikka vähän arastikin.
Maastossa tuuli kovemmin, mikä oli aika outoa, sillä täällä oli paljon puita. Topi pysähtyi melkeen joka puun vieressä ja tutki oksija. En halunnut häiritä sitä, joten en antanut sille pohkeita, vaan seisoin rauhallisesti ja kävelin vasta kun se oli lopettanut. Menimme vähän ravia. Yhtäkkiä Topi pysähtyi. En oikeen tiennyt miksi. Annoin lisää pohkeita, mutta Topi vain seisoi paikallaan. Annoin raippaa. Topi liikkui, mutta väärään suuntaan. Se lähti ravaamaan kohti tallia. Nyt jo vedin ohjista todella ja vähän liikaakin paljon. Topi ei enään jaksannut ja pysähtyi.
-Mitä sinä oikeen touhua... viimeiset sanani katosivat suusta, sillä alkoi kaatosade! Ensin se tietty oli pieni pisarasade, mutta 10 sekunnin kuluttuun minä ja Topikin olimme ihan märkiä. En tehnyt mitää istuin vaan ja ihmettelin, Topi taas lähti laukkamaan kohti kuivaa tallia. Minä melkein tipuin sen selästä kun se lähti. Topi laukkasi niin nopeesti etten edes huomannut miten pääsimme tallinpihalle. Minua nauratti. En voinut kestää ja nauru tuli suustani. Topi pysähtyi katoksen alla ja katsoi minua. Minä vain nauroin. Hyppäsin Topin selästä.
-Sen takiako sinä höpsö yritit päästä koko ajan takaisin tallin? kysyin. Me molemmat litimärkiä katsoimme toisiamme ainakin puol minuuttia. Minä taas nauroin. Topikin hirnui. Halasin Topia kaulasta.
-Voi sua höpsöä! Pelkäsi tulla märäksi.., sanoin.
Puolen tunnin kuluttua Topi seisoi karsinassaan jo kuiva. Olin tarkistamassa sen kavioita. Nyt Topi oli kunnossa.
-Kukakohan pyyhkisi minutkin kuivaksi? Topi käänsi takapuolensa minua kohti.
-Selvä.., laitoin karsinan oven kiinni ja lähdin kotiin.
Kotona tajusin, että minulla on niin hyvä olo, että pyysin äidiltä anteeksi. Sen jälkeen lähdin suihkuun ja jätin äidin suu auki käytävälle.
Hahaa, tosi hyvä! Saat 110!
-Wellu
Pääsivu 
