Nemon hoitokirja

Tänään oli ihana päivä mennä tallille. Aurinko paistoi ja oli viikonloppu. Matkalla huomasin bussiin hyppäävän myös Ennin ja Emman. Tallilla kiiruhdimme hoitsujemme kimppuun ja aloimme harjata niitä. Tällä kertaa otin Nemon. Päätin putsata Nemon ihan kunnolla. Aloitin hieromalla kumisuolla karvan alta olleen lian ja harjata pölärillä ne pois. Nemo oli selvästi tullut tarhasta, kun se oli ryöminyt jossain ja oli ihan märkä. Siirryin kovempaan harjaan. Nemo se vain etsi taskustani namupaloja. Siirryin piakkoin jalkoihin ja harjasin pehmeällä harjalla.

- Mä keksin, mennäänkö taluttelemaan näitä maastoon. Siellähän on ihanan valoisaa ja lumista, Enni huikkasin yhtäkkiä Amyn karsinasta.
- Niinpä tietysti, miksi en itse ajatellut tuota, mietiskelin ääneen.
Tallin ovi kävi ja Emma tuli suoraan luoksemme, kirkas hymy kasvoillaan
- Mä meenkin maastoon taluttelemaan. Rosea. Tuletteko mukaan? Katsoimme Emmaa hoitsujemme karsinoista ja huomasimme äkkiä naurelevamme Emman jutulle ja kerroimme, että olimme ajatelleet samaa.
- No hyvä. Oletteko valmiita 10minuutin päästä, Emma katsoi kelloaan ja lähti takaisin pikkutalliin.

Jatkoimme harjausta ja piakkoin olimmekin jo valmiita.

Ulkona odotimme Emmaa ja Rosea. Vihdoin Emma tuli Rose kannoillaan. Suuntasimme maastoa kohti. Päätimme järjestyksen olevan, että Enni johtaisi Amyn kanssa ja minä tulisin perässä ja Emma Rosen kanssa kolmantena. Huomasin Ennillä olevan jokin pieni reppu mukana.

-Öö, mitä tuossa repussa on? kysyin siltä. Enni katsoi minua ja vastasi:
- Se on… salaisuus, Enni sanoi nopeasti.

Äkkiä tuli risteys ja kinastelimme, siitä kumpaan suuntaan menimme ja päädyimme oikealla, jossa näkyi tukeva silta pienen puron yli. Menimme yksitellen sillan yli, jos vaikka hevoset säikähtäisivät kopinaa. Enni ja Amy menivät hyvin. Samoin menin minäkin Nemon kanssa hyvin, mutta pienen murto-osan jälkeen huomasimme Rosen nousevan pystyyn ja lähtevän täyttä laukkaa takaisin mistä olimme alunperin tulleen. Emma säikähti itsekin niin paljon eikä pystynyt hallitsemaan Rosea. Kumman syystä katsoimme Emmaa, joka oli vino hymy suupielellään.
- Taitaa olla jo sadaskolmaskymmenes kerta, Emma sanoi pienellä vitsillä.
Olimmekin jo etsimässä Rosea. Palasimme risteykseen ja lähdimme siitä vasemmalle. Matkalla ei näkynyt kuin isoja hevosen jälkiä, eikä yhtään pikkuruisia kavionjälkiä, mutta yhtäkkiä Enni huusi: ”löytyi, tännepäin.
Lähdimme seuraamaan Enniä, joka tutkiskeli jälkiä. Olimme nokka maassa emmekä huomanneet, että joku huusi meitä.
- Etsittekö jotain?

Havahduimme ja katoimme ylös. Noin 20metrin päässä oli Ezzi, jonka seurana oli pieni shettis.
- Rose, kiljahti Emma. Sain Emman hupusta kiinni ja huomautin Emmalle, että Rose on kirjava eikä musta. Emma tuijotti Juliusta ja totesi: ”Olenpas tyhmä. Ajattelin liikaa Rosea ja muistin vain että Rose oli shettis” Purskahdimme nauruun ja kerroimme Ezzille Rosesta. Lähdimme takaisin talliin viemään Amyn ja Nemon pois häiritsemästä etsintöjämme. Emma jäi Ezzin kanssa vielä maastoon etsimään, jos se vaikka puikahtaisikin jostain.

Tallissa veimme nopeasti hoitsumme karsinaan ja kävimme satlarista hakemassa kauraämpärin, jos Rosen saisi houkuteltua kiinni sillä. Etsimme ämpärin ja menimme rehuvarastoon ja mitäs sieltä kuului ihan kuin rouskutusta. Kurkkasimme heinäpaalien taakse ja siellähän Rose mussutti siellä heiniä. Veimme sen äkkiä pois, mutta se ei ollutkaan mikään helppo nakki, sillä Rose ei halunnut päästä hyviltä apajilta pois, mutta kiskoimme ja raahasimme Rosen, joka otti suuhun vähän matkaevästä. Enni pirautti Emmalle Rosen löydöstä ja nopeasti se Emma tulikin
- Tänään olet loppupäivän karsinassa etkä saa enää suuhun purtavaa, senkin minun pikkuahmatti.

Mutta ruoka-aikaan Emma tarjosi kunnon aterian Roselle, mitäs se Emma lupasikaan?


Hyvä tarina! Saat 150 ve!
-Wellu

Kaikki me kolme

Kurkkasin ikkunasta puoliksi avatut silmäni. Kirkas valo änkeytyi sisälle kaihtimien lävitse. Siristin silmiäni ja huomasin yöllä sataneen lunta ainakin 20cm. Menin keittiöön ja huomasin lapun, jossa luki:

Olemme kaupungilla. Tulemme vasta iltapäivällä. Sinä voisit viettää aikasi vaikka tallilla. Tässä on bussi rahaa.
T: Äiti ja Iskä

Tutkiskelin rahoja, siinä oli vitosen seteli ja hiluja. Avasin jääkaapin, jossa ei ollut melkein mitään. Ajattelin, jos matkalla voisin ostaa ylijääneillä rahoilla evästä. Hain lompakkoni ja kaadoin sen, josta tipahti pari 2euron kolikkoa. Näillä rahoilla evästä piisaa, tuumin itsekseni.

Pienkin huomasin itseni olevan bussissa ja ostetut eväät käsissäni. Jäin tallin pysäkiltä pois ja kiiruhdin talliin. Menin omien hoitsujeni luokse. Clara tunki turpansa kaltereitten väliin. Silitin sitä ja samalla kuului matala kimeän hirnahduksen. Kurkkasin alas Claran jalkojen tyveen, jossa oli pieni varsa ja se katsoi minua sen lumoavilla ruskeilla silmillään. Menin päättäväisesti tervehtimään Claraa ja samalla rapsutin vähän myös varsaa. Kurkkasin nopeasti oven ulkopuolta, jossa luki Ruusukkeen Apollo. Veikkasin myös varsaa, että se olisi Apollo. Hain kaapistani Claran pakin. Karsinan ulkopuolella avasin pakin, josta löytyi harjojen lisäksi myös monta muuta hoitovälinettä. Kun Claralla oli varsa, niin aijoin jättää ne rauhaan, mutta silti minun piti tarkistaa Clara. Clara oli selvästi harjattu, sillä se ei ollut kovinkaan pölyinen. tutkin kaviot ja putsasin ne. Harjaakin hiukan selvitteli, joka ei ollut kovinkaan takkuinen. Hain vielä viileän ilman vuoksi Claralle loimen ja jätin sen ruoka-kippoon pari namua.

Nemon oli jo valmiina ulos vietäväksi, paitsi loimi enää puuttui. Toppaloimea kuskattaessa huomasin myös Ennin ja Emmun tulleen tallille. ”Teidän myös olisi hyvä auttaa heppojen ulos viennissä” ilmoitin niille. Nappasin vaalean sinisen riimun ja kiinnitin siihen punaisen narun. Otin toppaloimen ja laitoin sen Nemolle. Nemo jo tajusi päivän rutiinin alkaneen ulosviemisellä. Amy oli valmiina, mutta Akku ei.
- Kuka Akun vie? kysyin Enniltä.
- Niin eihän me voida näitä viedä ja sitten vasta Akku, Enni totesi.
- Krisse on tuolla, kysytään sitä avuksi, sanoin ennille.
Krisse tulikin pian auttamaan ja pian olimmekin jo 3tarhan ovella. Päästimme ne samaan aikaan irti ja katsoimme niitten hulvatonta menoa. Akku lysähti melkein portin pieleen piehtaroimaan, kun taas Nemo ja Amy kirmaili ja pärskähteli iloisina. Totesin Ennille, että karsinan siivous on edessä, mutta sitä ennen pitäisi shettikset viedä ulos.

Pikkutallissa Emma oli jo saanut kaikille loimet päälle ja enää puuttuisi tarhaan vieminen. Onneksi muita tallityttöjä oli tallissa ja tulivat auttamaan meitä. ”Minä voisin viedä ainakin Rosen ja Rosin” Emma sanoi. Janina lupasi ottaa vaikeimman eli Junnun, sillä se on tottunut jo vaikeisiin poneihin.
Minä otin Jimmyn, Enni otti Juliuksen, Krisse Chyrryn ja Heeba Monan. Kaikki menivät eri suuntiin viemään ponit. Kesti vähän aikaa, kun kaikki tulivat takaisin pikkutalliin. Minä hain vielä Vilin ja vein sen laitumelle kirmailemaan Juliuksen Chyrryn ja Jimmyn kanssa. Muut huomasikin, että muut olivatki jo viety. Paitsi Clara, kun sillä oli varsa hoidettavana. Niille oli jätetty Mamma ja Nanna seuraksi. Wellu lupasi, että hyvä työ olisi ainakin, että omien hoitsujemme karsinat puhdistettiin.

Joten ryhdyimme heti toimeen Otin kottikärryn ja talikon. Aloitin nurkasta ottaen kakkakikkareet pois. Niitä Nemolla ei ollut paljoa, joten se kävi nopeasti. Päätin ottaa vielä Topin pois, koska sillä niitä löytyi paljon. Lantaa oli aika paljon ja turpeita lähtikin samalla hyvin paljon. Piankin kottikärryt pullotti täynnä lantaa ja odotti tyhjenettämistä. Kävin kaatamassa lastin ja päätin vielä Puhdistaa Tellan, vaikka se ei ollutkaan kovin likainen. Hain vielä levikkeet ja levittelin ne karsinoitten pohjalle. Kävin vielä putsaamassa Claran ja Apollon karsinan. Vein ne siksi aikaa vastakkaiseen karsinaan, joka oli tyhjä. Claran karsina oli hyvin puhdas, joten annoin Krisselle kottikärryt, ettei niitä tarvitse kokoaikaa kuskata. Menin vielä hoitamaan Wilmaa. Wilma oli karsinassaan vielä, koska olin jättänyt sen, varta vasten minua varten. Otin riimun ja aijoin mennä hiukan taluttelemaan sitä. Otin laina riimun, jota käytin ennen, mutta aijon ostaa kyllä uuden. Nappasin riimun mukaan ja lähdin ulos. Wilma heti suuntasi kohti tarhaa, mutta olin valmiina ja ohjasin sen takaisin vasemmalle puolelleni ja menimme kentän toiselta puolelle. Tarhoissa olleet ponit tulivat aitojen viereen ja kurkottelivat Wilmaa kohti. Wilma steppail vieressäni ja halusi muiden luokse. Kiersin tarhat ja tulin tutun tarhan luokse eli 7tarhan luokse. Mimi tuli jo kurkkimaan kaverinsa tuloa. Riimu päässä Wilma änkeytyi Mimin kanssa mukaan laukkaamaan, ”mutta sen verran sinun pitää odottaa, että riimun saa pois päästäsi” änkytin Wilmalle. Vihdoin Wilma rauhoittui ja odotti sen vertaa, kun sain siltä riimun pois. Kun se äkkäsi olleensa vapaa, se kääntyi minuun ja pärskähti ”Kuin olisi kiittänyt minua” mietiskelin nauraen. Katselin kun kummatkin pukitteli innoissaan vierekkäin ja leikki toisten kanssa. Ajatella minulla on ikioma hevonen, mietiskelin ikionnellisena.


(sama tarina on Claran, Wilman ja Nemon päikyissä)


HYVÄ! Saat 130 ve!
-Wellu

Ollaan hevosille ystävällisiä

Minulla oli jonkin verran aikaa. Hoitaa hoitsuani, sillä Ennikin oli joutunut vähäksi aikaa sairaalaan. Menin sisälle talliin, jossa minua odotti Clara. Huomasin myös Apollon siirtyneen omaan karsinaan. Hain harjaboksin omasta kaapistani ja otin Claran kiinni. Clara oli ihmeen rauhallinen tänään. Taitaa johtua varsasta. Apollo oli ensimmäinen Claran varsa ja kysyisin Wellulta voisikohan Claralle teettää muitakin varsoja, mietiskelin harjatessa Claraa. Kuului oven pauke ja talliin kantautui aloittelijoitten ääni. Kaikki olivat menneet tuntilistan luokse ja katsoivat ratsunsa. Minua inhotti se kuinka töykeät aloittelijat tulevat sanomaan minulle, että ”lähe pois, mä meen täl” ja luulevat että osaavat laittaa ratsunsa kuntoon. Kerran olin nähnyt kuinka joku oli laittanut Nemolle turparemmin löysäksi ja leuka remmin hyvin kireälle. Siitähän se Wellukin alkoi motkottamaan ja pyysi ensi kerralla vahtimaan aloittelijoitten laittoa. Odotin, jos joku alittelija menisi Claralla, mutta ei. Olin unohtanut kokonaan, että Claralla oli ollut varsa eikä sillä vielä kannata ratsastaa. Harjasin Claraa vielä vähän ja irrotin talvikarvaa kumisuolla. Päätin mennä käytävälle, jotta näkisin hyvin aloittelijat ja muutenkin karvat on helpompi kerätä lattialta kuin purujen seasta.

Talutin Claran käytävälle ja sidoin sen tallin vikaan päätyyn jossa Vili ja kumppanit olivat. Huomasin myös Nemonkin menevän tunnille. ” Mitä sä siihen tulit. Töllää vai?” Yksi aloitelijoista puhisi. ”No en. Jos huomaat niin harjaan Claraa” ja muutes Nemo syö sun huppuu sit” Jatkon naureskellen. ”LOPETA SENKIN KAAKKI! Mun uusi takkini menee pilalle” huusi tyttö raivoissaan, sanojen päälle se huitaisi Nemoa turpaan ja lähti mukamas satlariin. Kiiruhdin äkkiä Nemon luokse ja tarkistin ettei sille käynyt mitään. Tyttö oli kovin ilkeä hevosia kohtaan ja aijoin kyllä laittaa sen kanssa Nemon kuntoon, koska en halunnut nähdä tuollaista peliä tallilla ja vielä minun hoitsulleni ja kysehän oli hevosen olosta ja tuollainen ei vetele meidän tallillamme. Vein nopeasti Claran omaan karsinaan ja aloin harjaamaan Nemoa. Tyttö palasi ja ihme se alkoi harjaamaan Nemoa inahtamatta. Vasta kun aloimme puhdistaa kavioita, tytön suu aukesi: ” Sun heppaha on kadonnu, eiks nii?” Tunsin tytön kiusaavan minua ja vastasin sille tyynesti: Niin on. Puhdistimme kaviot yhdessä ja autoin häntä, sillä Nemo alkoi taas hiukan pelleillä. Satuloiminenkin toi hiukan ongelmia ja tyttö puhisi kuin juna, kun minun piti laittaa kaikki varusteet, mutte sille jäi haastavin: Satulavyön kiristäminen, kun tyttö kiristi vyötä olin jo saanut kuolaimet suuhun. Opetin sille kuinka kireälle turparemmi laitettiin ja että leuka remmin väliin pitäisi saada nyrkki mahtumaan. Kello alkoi olla jo lähellä tasaa ja opastin tytön maneesiin. Minun oli aika lähteä, sillä Wilma oli vieläkin kateissa…

Hyvä tarina! Saat 60 ve! Tykkäsin tarinan "sanomasta"
-Wellu

Hyppimään!

Tulin tallille ja suuntasin Nemon luo, joka rouskutteli vielä heiniään. Ajattelin silti harjailla Nemoa. Hain kaapistani sinisen pakin. Tulin takaisin Nemon luo, joka oli nähtävästi lopettanut rouskuttamisen. Tulin äänekkäästi sisään ja otin Nemon kiinni. Nemo antautui ja aloin harjaamaan sitä. Nemosta lähti vielä hiukan talvi karvaa. Harjasin kunnolla välittämättä talvikarvasta joka tarttui housuihini. Selvitin harjan ja hännän. Sen jälkeen aloin laittamaan satulaa jonka hain satulahuoneesta. Ennen suitsia laitoin pinkit suojat, jotka löysin kaapistani. Laitoin vielä suitset Nemolle ja minulle kypärän ja otin raipan mukaan.

Kentälle
Lähdin kentälle johon Wellu oli jättänyt aika pienen pystyn. Talutin Nemon kaartoon ja väsäilin jalustimia sopivan kokoisiksi. Laitoin pari reikää lyhyimmiksi ja lähdin oikealle. Nemo alkoi heti testailla minua ja lähti kovempaa jos halusin hiljentää ja hitaampaa jos halusin kovempaa. ”Oli siinäkin poni” ajattelin. Aloin laittamaan Nemoa kuullolle ja onnistuinkin siinä. Nemo kulki nätisit ja alkoi kuuntelemaan apujani. Pääsinkin äkkkiä jopa menemään sillä pohkeen väistöjä. Väistöt menivät kuin unelmat. Nemon jalat menivät kunnolla ristiin. Kun olin saanut kunnolla Nemon kuulolle aloin työskennellä laukassa. Nostin pehmoisen laukan ja siirryin pääty-ympyrälle. Ympyrällä tein temponvaihteluja, vaikka Nemo päätti olla hiukan vaikea siinä. Tarkensin apuja ja laitoin apuihin hiukan voimaa, joka auttoi saamaan Nemon tottelemaan.

Esteelle
Hiukan myöhemmin olin ottanut lepo käynnin, kun olin saanut Nemon hyvin kulkemaan. Aloin miettimään esteelle menoa. Ajattelin ottaa ravin kautta laukan ja mennä aika vähän suoraan joten lähtisin hiukan aikaisemmin esteelle. Päätin toimia. Otin ohjat tuntumalle ja siirryin raviin. Olin ravannut hyvään kohtaan ja nostin sujuvasti laukan. Nemo kuunteli minua, mutta heti kun Nemo huomasi esteen se säntäsi matkaan ja teki huiman hypyn, mutta pääsin helposti mukaan ja jatkoin laukkaa esteenkin jälkeen, vaikka jalustin olikin lähtenyt jalasta. Nappasin jalustimen jalkaan laukkassa, koska jos kisoissa noin kävisi, en minä käynnissä jalustinta jalkaan pistäisi. Menin suoraan uudelleen ja annoin pienet puolipidätteet ennen estettä ja sain Nemon hyppäämään rauhallisesti. Otin paussin ja hyppäsin Memon selästä. Menin sitomaan Nemon kiinni ja nostin estettä 10cm. Este oli nyt 50cm. Nousin selkään ja otin heti ravin kautta laukan. Menin esteistuntaan ja lähestyin pystyä. Kaarroin esteelle ja Nemo hyppäsi. Kavio osui puomiin ja luisui maahan. Hyppäsin taas Nemon selästä ja nostin puomin takaisin oikealle paikalle. Samassa paikalle alkoi pukata väkeä ponien kanssa. Huomasin niitten olevan aloittelijoiden ryhmä. Takan talsi Wellu. Menin nopeasti Nemon selkään ja menin Wellun luo.
- Moi, Olin hyppimässä esteitä ja Nemo juuri pudotti nii kai voin nopeasti hypätä uudelleen, sanoin Wellulle.
- Joo, totta kai. Hyppää vain me jäämme tähän reunalle, Wellu sanoi ja huikkasi aloittelijoille, että siirtyisi reunaan.
Siirryin laukkaan ja käännyin esteelle. Kuulin vain vaimeat huudot: ”Suoraan keskelle ja tarmokas laukka” Nemo hyppäsi tällä kertaan juuri keskelle ja tarmokkaasti. Se oli paras hyppy. Minulla oli jalat jalustimessakin. Siirryin aloittelijoiden tieltä ja nousin kaarrossa alas selästä. Lähdin tallustamaan tallia päin.

Talliin
Tallissa oli hälinää paljon ja löysin jopa Ennin tallista.
-Moi, Oletko jo harjoitellut kisoihin, sanoin Ennille virnistäen.
-Ainii joo hupsista. Taidankin varmaan tästä mennä harjoittelee, kun ei ole muutakaan tekemistä, Enni sanoi nopeasti ja lähti Mimin luo. Vein Nemon karsinaan ja aloin riisumaan siltä varusteita. Otin satulan ja suitset. Satulan vein nopeasti satlariin ja suitset jätin naulakkoon Nemon karsinan eteen. Menin ottamaan vielä suojat pois Nemolta ja vein ne omaan kaappiini. Kaapista toin Nemolle makupalan jonka heitin sen ruokakippoon. Menin pesemään kuolaimet ja paketoin suitset. Samalla kun vein suitset, niin otin kaapistani mukaan ohuen loimen. Nemo oli vastassani karsinassaan ja heitin loimen sen päälle. Ujutin kaula-aukosta sen pään läpi ja oioin loimen suoraksi. Laitoin vielä maha remmit ristiin kiinni ja annoin suukon Nemolle ja otin vielä riimun naulasta ja pujotin sen Nemolle ja lähdin viemään Nemoa tarhaan. Näin jo kaukaa. Akkun riehumassa tarhassa, johon vein Nemoa Avasin portin ja talutin Ruunan sisään. Päästin sen kirmailemaan toisen vuonohevosen kanssa.