Wilman & Mimin metkut

Aihe: Wilman & Mimin metkut Ma Maalis 22, 2010 8:53 pm

Tarinoita parhaista ystävyksistä

Wilmasta

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut Ma Maalis 22, 2010 9:22 pm

Jatkotarina 1/13

Tulkaa takaisin

Tepastelin tallille ja katselin upeaa tammaa, joka hörähteli innoissaan parhaan kaverinsa kanssa, Mimin. Kävelin rauhallisesti tarhan luo, jossa kaverukset olivat. Ihastelin niitä, kuinka ihania ne olivat, hännät pystyssä ja harja hulmusi navakassa tuulessa. Takaani kuului tervehdys, jonka osoitin Ennin ääneksi. Käännyin ympäri ja tervehdin takaisin. Rupattelimme hetken aikaa ja lopulta päätimme ottaa sydän ystävykset sisälle harjattavaksi. Tammat antautuivat helposti ja lähdimme viemään niitä sisälle.

Sisällä jätimme hepat käytävälle ja haimme harjat. Tultuamme takaisin ryhdyimme toimeen. Wilma oli hyvin rauhallinen, kun sai olla Mimin lähellä, kun taas Mimi yritti kokoajan lähemmäs Wilmaa. Harjauksen jälkeen. Selvitimme harjan ja vaihdoimme myös harjattavia heppoja. Mimi tuntui minusta hyvin isolta ja vahvan tuntuiselta. Rupattelimme kaikkea ja hauskuuttelimme hiukan, joka tarttui myös heppoihin. Syöttelimme hiukan makupaloja tammoille ja hellittelimme niitä. Söimme eväitä ja harjasimme samalla. Syömisen jälkeen laitoimme niille loimet, kun ulkona oli aika napakka tuuli. Talutimme ne ulos ja päästimme tytöt kirmailemaan. Näin jonkun pienen aukon tarhan langoissa ”Enni” Minä huusin nopeasti kävelevälle tytölle. ”Tule jo” se huusi takaisin. Jäin tuijottamaan lankaa ja Ennin piti repiä minut mukaansa. Matkalla tallille unohdin koko jutun ja olin oikein riemuissani lapioimassa kakkakikkareita, joita oli hyvin paljon. ” Ain laulan työtäs teen”, kuuluu Mimin karsinasta. En pystynyt olla ajattelematta reikää, joka näkyi ihan selvästi aidassa. Minun oli pakko mennä tarkastamaan tarha. ”Minne sinä lähdet”, työntyi Ennin pää karsinasta.

Kiiruhdin nopeasti tarhalle, jossa ei näkynyt ristin sieluakaan. Huutelin tammoja, mutta turhaan. Menin tutkimaan reikää, josta huomasin pienen fleecen palasen…

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut Ma Maalis 22, 2010 9:51 pm

2/13

Tulkaa takaisin

JATKUU.... putsasin karsinoita kaikessa rauhassa, kunnes Ritsku saapui juosten talliin. Mihinkäs on nyt noin kiire kysäisn irrottamatta liiemmin katsettani talikosta ja lantakasasta. "Asia on nyt sillä lailla että hevoset ovat karanneet" Ritsku selitti melkein taukoamattaa. "Ai shettikset, onko siinä jotain erikoista?" kysäisin kylmän rauhallisesti. " Eiku Mimi ja Wilma!!" Ritsku melkein kiljui ja työnsi palasen fleeceä nenäni eteen. Siinä samassa silmäni levähtivät lautasen kokoiseksi. En saanut sanottua juuri muuta kuin, tuohan on Mimin uudesta loimesta. " Onko niillä hölmöläisillä edes riimuja päässä?" kysyin ja muutuin joka sekuntti hermostuneemmaksi. "Ei oo!" Ritsku huudahti ja lähdimme sanaakaan sanomatta kohti tarhaa.

Tarhalla huomasimme yhdestä kohdasta rikkoutuneen aidan ja mutisimme yhteen ääneeen "ihan niinkuin Mimin ja Wiman tekosia". Oli vaikea päättää mihin lähtisimme sillä kaikkialla oli kavion jälkiä hangella. Ihan ensimmäikseksi päätimme tarkistaa tallipihan. Järkytys paistoi Ritskun kasvoilta ja muutenkin hän oli aivan hiljaa, se ei ollut puheliaan tytön tapaista. Pian saavuimme shettis tarhan kohdalle. Ritsku jatkoi vain porhaltamista eteenpäin. "Odota hetki" huudahdin ja samassa hänkin huomasi jotain outoa. Koko shettis lauma tuijotti nurkan taakse järkyttyneinä. Aloimme tutkia jälkia ja pian totesimme, että joku tästä on mennyt ja kovaa! Olivatko ne Mimi ja Wilma?....JATKUU![/size]

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut La Maalis 27, 2010 11:32 pm

3/13

Tulkaa takaisin

…Seurasimme jälkiä, jotka kääntyivät maneesin taakse. Kurkasimme maneesin takkse toivoen että karkulaiset olisivat siellä, mutta ei. Emmu, se siellä maassa makaamassa.
- Teidän hepat pelästytti Rosen, Emmu kertoi.
- Hyvä! tai siis huono.. äääh ihan sama, mut siis minne päin ne menivät? Enni sanoi nopeasti.
- ööh, tonne, Emmu osoitti kädellään synkkää maastopolkua, jota ei yleensä käytetty.

Ei aikaakaan kun keräsimme voimia ja lähdimme juosten kohti metsää. Huutelimme hevosia nimillä, mutta metsä oli hyvin hiljainen. Kavion jälkiä ei edes ollut jäänyt laukkaavien hevosten jäljistä. Palasimme takaisin tallille, jossa Enni jäi tuijottamaan tumman ruskeata hevosta 20metrin päässä.
- Wi-Wilm-m-ma! Tuolla Ritsku katso, Enni sanoi. Käännyin salaman nopeasti joka aiheutti pahoja juttuja, sillä Wilma lähti salaman nopeasti, kuin minäkin olin kääntynyt. Samassa Enni toimi ja lähti juoksemaan kentälle, jossa oli alkeistunti loppumassa. Enni otti äkkiä pari shetukkaa ja huusi wellulle ”Lainaan näitä” Hyppäsimme shetujen selkään ja lähdimme laukkaamaan. Huomasin äkkiä olevani JImmyn selässä, mutta en välittänyt siitä, koska nyt oli kiire. Alkeistunnin takia jalustimet olivat hyvin lyheyt, joten nousin kevyeen istuntaan. Samallalilla kuin laukkaratsastajillakin. Laukkasimme kohti maastoa, sinne mihin enni oli nähnyt Wilman juoksevan. Huomasimme olevan taas siellä samalla maastopolulla, jonne kukaan ei ollut mennyt kamalasti…

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut La Maalis 27, 2010 11:59 pm

4/13

Tulkaa takaisin

...Hidasta nyt vähän, luulitko että pysyn kiitolaukassa tälläisissä jalustimissa?" Kuulin Ritskun vaimean huudon takaani ja jarrutin niin että chyrryn kaviosta jäi syvät urat lumeen. "Haluan löytää Mimin" sanoin ja tihrustin sumenevin silmin Ritskua. Säädimme jalustimet ja lähdimme reippaassa ravissa polkua eteenpäin. "En olekkaan ennen käynyt täällä" Ritsku sanoi ja kurkki ympärilleen ihan kuin olisi pelännyt jotain. "Ei ihme sillä Wellu ei tuo tänne tuntilaisia" sanoin vaisusti, enkä kyllä ihmetellyt sitä sillä joku siellä pelotti minua. Yhtäkkiä minulle tuli kylmä ja ehdotin laukkaa. Ritsku nyökkäsi ja päästimme innokkaat shetutu matkaan.

Hei tuollahan näkyy jotain ihankuin jotain sinistä, ajattelin ja kannustin chyrryä reippaasti kulkemaan pikku polulla. EI! onko se riiviö saanut riimun päästään ,kiljaisin ja kirosin ääneen. "Otetaan se mukaan" Ritsku sanoi ja ja nousin takaisin ratsaille.

Tästähän on mennyt traileri, hihkaisin mutta iloni muuttui suruksi, sillä kun ajattelin että Mimi ja Wilma olisivat siellä. Pudistin kaikki sellaiset ajatukset päästäni ja koitin ajatella järkevästi. Eihän kukaan täys järkinen nappaisi metsäsätä eteen laukanneita hevosia! Jatkoimme matkaa surullisin ajatukisn...

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut Su Maalis 28, 2010 4:20 pm

5/13

Tulkaa takaisin

Kuljimme rauhallisesti matkaa. Katselimme ympärillemme. Metsässä ei tuntunut olevan ketään muita, kuin me shetukoitten kanssa.
Ilta alkoi jo sarasastaa joten palasimme takaisin tallille. Talutimme surkeina ratsumme talliin. Purimme varusteet, mutta ei vähään aikaan kun kuulin naapuri karsinasta nyyhkytystä. Menin Ennin luokse, joka oli painanut päänsä Chyrryn selkää vasten ja itki.
- Kyllä me ne löydämme, sanoin ennille kyyneleitä nielien.
- Mitä jos olin oikeassa, että heppamme varastettiin ja nyt ne ovat jossain hevon kuukkelissa, Enni jatkoi itkien.
- No, mutta nyt täytyy lähteä kotiin, minä mutisin.
- EI minä en lähde täältä ennen kuin olen löytänyt rakkaan täplä tammani, enni sanoi kiukkuisena ja lähti pimeään yöhön.

Wellu tepasteli juuri talliin ja oli melkein törmätä häneen. Wellu tuli luokseni ja kysyi mikä Ennin oli.
Kerroin Wellulle, kuinka olimme löytäneet trailerin jälkiä maasta eikä metsässä ollut ristin sielua. Ja Enni oli lähtenyt etsimään Mimiä ja Wilmaa.

Nousin sängystä, joka oli ollut aika kova. Näin kuinka Wellu nukkui vieressäni. En ollut muistanut yhtään kun olin jäänyt yöksi ruusukkeeseen. Olin saanut nukkua Wellulla. Kiiruhdin äkkiä tallille, jos vaikka Ennikin olisi siellä. Kaikki hepat nukkuivat, mutta heräsivät oven aukaisuun, kun kiiruhdin sisälle. Etsin Enniä Päätallista, mutta ei. Eikä pikkutallista. Lopulta kurkkasin yksäri talliin. Ei sielläkään. Tyydyin soittamaan Ennillle. Odotin kuinka kauan, mutta kuulin vain tiititystä ja loputulta puhelu katkesi, kun ketään ei vastannut. Mitä nyt kävisi: Wilma ja Mimi karanneet ja vielä Ennikin….

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut Su Maalis 28, 2010 5:02 pm

6/13 Tulkaa takaisin

Samoihin aikoihin toisaalla:
En tiennyt kauan olin juossut, mutta en voinut lopettaa ja jättää tammaani yksin. Juoksin aina vaan syvemmälle metsään kunnes voimani pettivät ja lysähdin maahan istumaan. Peitin kädet kasvoilleni ja ajattelin ihanaa tammaani. Hetken kuluttua kuului risahdus jostain aivan läheltä. Hyppäsin salamana pystyyn ja kurkin ympärille. Ei mitään ei kerrassaan mitään, tuhahdin ja käperryin taas kiveä vastaen istumaan. Siinä samassa minulle alkoi valjeta, olin ihan yksin pimeässä metsässä ja kaiken lisäksi seutu oli vierasta.
Yritin nousta seisomaan mutta tunsin kuinka silmäni painuivat kiinni ja annoin unen viedä.

"Edessäni laukkasi leopardin kirjava hevonen, aivan kuin Mimi. Hevosen lähestyessä se alkoi muistuttaa yhä enemmän hevostani. Yhtäkkiä se katosi ja palasi Wilman kanssa. Ne eivät olleet enää samassa paikassa vaan tallissa. Talli ei ollut ruusuke, mutta jotain tuttua siinä oli. Tamma muodosti sanat, (aivan niin, vaikka eiväthän hevoset puhu) Hae meidät pois täältä!"

Havahduin erikoisesta unestani ja huomasin olevani aivan hiestä märkä ja kurkkuni käheä huutamisesta. Äkkiä huomasin metsän rajasta valoa ja huutoja. Ritsku huomasi minut ensimmäisenä ja juoksin hänen luokseen. Annoin järkytyksen tuomien kyyneleitten tulla ja selitin unestani. " Viedään sinut nyt talliin siellä on lämpi mämpi" Ritsku sanoi ja huusi Wellulle jotain. En kuullut mitään, sillä hautauduin taas omiin ajatuksiini. Se oli jokin vihje, arvelin mutta olin liian väsynyt ajattelemaan ja nukahdin auton takapenkille...[/size]

Teistä tulee vielä huippu heppakirjailijoita! Odotan innolla seuraavia osia!
-Wellu

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut La Huhti 03, 2010 12:50 am

7/? Tulkaa takaisin

Odotin Enniä tallin pihalla, jos se olisi jo tarpeeksi kauan nukkunut, että olisi virkeämpi. Katselin jokaista autoa, joka körrötteli pihalle, mutta autosta putkahti esiin aloittelija, joka kiiruhteli tunnille. Edes Claran ohikulkeminen ei hetkauttanut minua. Siristin silmiäni ja huomasin tytön, joka kantoi suurta kassia. Hätkähdin ja hyppäsin riemuissani. Juoksin Ennin luokse. ”Vihdoin tulit” Mennäänkö etsimään mimiä ja Wilmaa” jatkoin.
- Mutta arvaa mitä.. Enni sopersi.
- Eilen illalla, silloin kun olin siellä metsässä. Nukahdin ja näin unta… Enni aloitti.
- Joo joo, mäki oon nähny unia. Nyt mennää ettii meijän hepat, Minä sanoin keskeyttääkseni Ennin.
- Anna mun jatkaa, tässä on kyse meijän hepoista, iha tosi, Enni ärjyi vihaisena.
- No mitä! Huudahdin tylsistyneenä, sillä minua ei yhtään välittänyt Ennin unet.
- Siinä unessa oli Mimi, joka muodosti lauseet: ”Hae meidät pois täältä” Eli se on varmasti jokin vihje! Enni sanoi.

Katsoin Enniä oudon näköisesti ja lähdin tallille, Enni perässä. Lähdin Nemon luokse ja aloin laittamaan sille satulaa.
- Mitä riivattua sä teet. Etkai aijo mennä vääntää kouluu keskellä etsimis partiota? Enni tiedusteli vihaisena.
- No en todellakaan. Ajattelin vaa mennä etsii hepan selässä niitä. Aijotko itte jalan.
- No en ehkä, Enni mutisi ja lähti Amyn luokse.

Olimme heppojen selässä valmiina lähtemään maastoon etsimään karkulaisia. ”Mennää mielummin kattoo joltai tallilta, koska näin siin unessa…
- Uni, uni, uni ja aina vaa uni. Uskotko johonki uneen, minä väitin.
- Uskon, Enni vastasi ja lähti kävelemään parkkipaikan suuntaan.

Maiskutin Nemon laukkaan ja lähdin maastoon, eli eri suuntaa kuin Enni. "Mitä tästä vielä tulisi kun itse menisin yksikeen metsään". Puhelimeni alkoi yhtäkkiä soida ja luuriin vastasi Enni hätääntyneellä äänellä: Aaaapuah! loukkasin jalkani ja Amy karkasi….

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut La Huhti 03, 2010 1:38 am

8/ 13 Tulkaa takaisin

"Mä tiedän et sä oot mulle vihanen mut sun täytyy auttaa! Tipuin Amilta ja se lähti tallille päin! ota se kiinni kyllä mä täältä kotiin selviän" sanoin Ritskulle. "Okei oon siellä pian" Ritsku sanoi ja sulki puhelimen. Nousin seisomaan mutta samassa naamani vääntyi irvistykseen. Jalkaa särki aivan kauheasti mutta vääntäydyin pari askelta kerralaan. Lopulta en enää jaksanu koikkelehti yhdellä jalalla tai milloin milläkin ja istahdin läheiselle kivelle. Yht äkkiä muistin kännykän. Niin missähän se oli. Kokeilin kaikki taskut läpi mutta sitä ei vain löytynyt.

Samoihin aikoihin tallilla; Missäköhän ennin on? Amy palasi tänne jo ajat sitten! No mutta eiköhän se sieltä itsekkin pääse kun kerran niin väitti, Ritsku ajatteli. Ritsku huomasi itsensä vilkuilemasta kelloa viiden minuutin välein. Enenmpää en voi odottaa, Ritsku ajatteli ja meni suitsimaan Nemoa. Hetken kulutua Ritsku vääntäytyi Nemon selkään ja lähti tallin pihasta käynnissä. Jonkin ajan kuluttua Ritsku tuli pitkän suoran päähän ja oli huomaavinaan jotain. Aivan sehän on ennin sininen tallitakki!

Siristin silmiäni osaksi kivusta ja osaksi siitä kun olisin nähnyt jotain liikettä tien päässä. Ihan kuin Nemo, ajattelin ja heilutin. Sehän on Ritsku ja Nemo, hihkaisin. "Mitä sä täällä teet? sähän lupasit tulla tallille perässä!" Ritsku sanoi. "Loukkasin jalkani rnkä tiennyt se on olevan näin paha!" sanoin pidellen jalkaani. "No sut pitää saada lääkäriin. Pystytkö tulemaan tääne mun taakse istumaan? Ritsku kysyi. Nyökkäsin ja parin yrityksen jälkeen olin jo Ritsku kanssa istumassa pyöreän Nemon selässä. "Vain käynti sitten!" Kiljaisin kun tunsin ensimmäiset pomppivat raviaskeleet. Ritsku hidasti käyntiin ja jatkoimme matkaa hiljasuuden vallitessa.

Wellu ryntäsi ovesta ulos ja tuli luoksemme. Hän kääntyi Ritskun puoleen ja sanoi: "hyvä kun löysit ennin, olisi voinut sattua vaikka mitä!". Seuraavaksi hän kääntyi minun puoleeni ja sanoi: "Johan on kumma kun saa joka päivä olla hakemassa sinua milloin mistäkin! Taidan soittaa äidillesi ja kertoa miten asiat ovat. Hän saa sitten päättä miten tallile menosi käy!" Tiputtauduin ratsailta. Lähdin nyyhkyttäen ja pahasti ontuen bussi pysäkkiä kohti. " Hei odota, tuo pitää näyttää lääkärille!" Wellu sanoi . Pian äiti tulikin hakemaan minua ja lähdime kohti lääkäriasemaa...

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut La Huhti 03, 2010 8:19 pm

9/13 Tulkaa takaisin

Ennin lähdön jälkeen olin jutellut Wellun kanssa etsinnöistä ja Wellu yritti parhaansa. ”Olet aika kauan jo etsinyt niitä. Minä voin mennä etsimän niitä, otan pari aikuista mukaani. Soittelen jos niitä löytyy” Lähdin maleksimaan kotia bussipysäkkiä.

Kotona aloin miettimään Ennin sanoja, kun se kertoi unestaan ja se talli näytti kuulemma aika ränsistyneeltä. Minulle painui ajatus tilavasta hirsi mökistä, jonne olin kerran eksynyt. Lähdin äkkiä pihalle etsimään pyörääni. Muistin vaikka unissani sen paikan, minne olin kerran eksynyt. Nopean etsimisen jälkeen olin pyörän selässä ja lähdin ripeästi polkemaan ränsistyneelle talolle.

Kesti hyvin kauan ajaa matka. Olin hyvin viluissani ja käännyin pienelle metsä aukeamalle. Muistin paikan ihan selvästi kuinka olin kesällä laukannut koko niityn läpi. Polkaisin nopeasti ja lähdin jatkamaan matkaa. puikkelehdin huonoista kohdista ja huomasin äkkiä niityn loppuvan ja alkoi tiheä metsä. Älysin nopeasti olevan perillä. Edessäni oli iso ränsistynyt talo. Aurinko paistoi suoraan katolla olevaan reikään. Äkkiä talosta kuului kimeä hirnunta. Oliko se Wilma vai kenties Mimi? …

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut Su Huhti 04, 2010 6:34 pm

10/?13 Tulkaa takaisin

Ei, en voisi mennä sinne! Siellähän voi olla joku joka voi uhakata niitä jos he saavat tietää että omistan sen, Ritsku ajatteli hädissään. Enniä ei nyt saa sekoittaa tähän sillä hänen pitää levätä kunnolla, Wellu oli sanonut. Mutta vähät minä siitä välitin juoksin vain kohti tallia. Ritsku nappasi pyöränsä ja lähti aja maan kohti lääkäriä.

En voinut olla ajattelematta Mimiä, Wilmaa, Ritskua ja Wellua. Mitäköhän niille kuului? Olivatkohan hevoset vielä kateissa?Tunsin itseni niin avuttomaksi istuessani sairaalassa jalkapotilaana. Samassa ovi avattiin ja lmeeni kirkastui. Ritsku! Huudahdin ja pomppasin sänkyltä hänen kaulaansa. "Ovatko hevoset jo löytyneet?" kysyin Ritskulta vaikka huomasin jo ilmeestäkin mitä oli tapahtunut. " Ei...Mutta käväisin eilen yhdellä ränsistyneellä talolla! Siellä kuului hevosen hirnuntaa!" Ritsku selitti kiivaasti." No oliko siellä mitään!" Huudahdin. "En uskaltanut mennä sinne...Sillä pelkäsin että ne uhkaa Wilmaa!"Ritsku sanoi ja näytti todelta surkealta. "No mitä sä vielä odotat! Menään!" Huudahdin ihan kuin se olisi itsestään selvyys. "M-mu-mu-muuta ethän sä voi noin vaa lähteä täältä?!?" Ritsku väitti. "Auta nyt vaan, me päästään kyllä sukkelasta tosta ikkunasta kun tää on alin kerros" sanoin. Mä en oo sit vastuuss tästä, Ritsku mumisi, mutta olin jo matkalla kohti ikkunaa.

Ritskun avustuksella olimme pian ulkona ja loikimme nurkan taa piiloon. " Ootsä ihan kaheli? joku ois voinu saada meiät kiinni!" Ritsku ärjyi. " Mulla on omat suunnitelmat sen varalle" ärähdin ja lähdimme hiljaisuuden vallitessa liikkumaan kohti ränsistynyttä taloa.

Astuimme sisään varuillamme ja ympärillemme kurkkien. Tutkimme kaikki neljä karsinaa ja huomasimme että kahdessa niistä oli tuoreita lanta kasoja. Ei tarvinnut kauaa katsella ennenkuin huomasimme että perimmäinen karsina oli niin laho että sen voisi vaikka potkaista auki. Ei se nyt niin kummalista olisi kun latokin on kerran näin rähjäinen. EIKÄ, joku on yrittänyt vangita Mimin ja Wilman, huudahdin ja heilutin Mimin loimen palasta Ritskun nenän edessä. En jaksanut enää kekkaloida keppieni kanssa joten jäimme hetkeksi miettimään missä tammat mahtoivat olla. Mitenköhän tämäkin ennin ennin päähänpisto oikein päättyy, Rotsku mietti ääneti....

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut Ma Huhti 05, 2010 5:18 pm

11/13

Tulkaa takaisin

”No jos ne on viety jonnekkin” kysäisin äkkiä rikkoakseen hiljaisuuden. Äkkiä kuulimme ääniä ulkoota ”Pidä se koni paikoillaan” Muuten tästä ei tule mitään” Kuului raipan ääni ja hirnahdus ”Eiiii ne tappaa meidän he..” Enni ehti sanoa, ennekuin laitoin käden sen suulle. -Mennään katsomaan, Kuiskasin Ennille. Näimme kuinka 2miestä pitivät hevosiamme. Wilma hyöri hiukan paikoillaan ja Mimi suorastaan hyppi pystyyn ja nosteli takapäätään. Enni huomasi kauhistuneena, että mies joka piti Mimiä, niin sillä oli raippa. Enni oli valmis mennä Mimin syliin. Kuinka kauhealta näky näyttikään. Siirsin Ennin näköulottuvuudelta ja Enni ulvoi: ”Mun on pakko pelastaa mimi” Äkkiä kuului laukkaavien kavioiden ääniä. Kurkistimme talon takaa ja näimme kuinka Mimi laukkasi täyttä pois miesten luota. ”Hyvä Mimi!!” Enni kailotti ja sai miesten päät kääntymään. ”Ups” Enni sanoi ja lähti keppien kanssa puikkelehtimaan metsään. ”Otetaan kiinni” miehet sanoivat yhtä aikaa ja lähtivät peräämme. Meillä oli onneksi reilusti etumatkaa.

Vähän ajan kuluttua miesten vaimeat äänet vain kuuluivat mutta kintereillä ne silti olivat vielä. ”MIMI!, tuolla on rakas heppani” Enni huudahti. Houkuttelimme Mimin paikalle. ”Nyt ei ole aikaa hellimiseen sanoin ilosta pursuavalle Ennille. Autoin Ennin ratsaille taakseni, sillä sen jalka ei kestäisi antaa pohekeita. Annoimme yliherkälle hepalle laukkapohkeet ja se sinkosi täyttä laukkaa puitten lävitse. Miten matka sujuisi. Kun miehetkin perässä…

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut To Huhti 22, 2010 5:27 pm

12/13 Tulkaa takaisin

Miesten äänet kuuluivat vaimena ja käännyin katsomaan. Onneksi ne eivät olleet näköetäisyydellä, mistä saimme kiittää nopeaa Mimiä. "Pysähdytään hetkeksi!Jalkaan sattuu" Valitin Ristkulle. "Ei me paikallekkaan voida jäädä! no okei mennään käynnissä sitten!" Ritsku sanoi. Yht äkkiä muistin Wilman. Misäköhän tamma olisi? No mutta nyt onhuolehdittava Mimi talliin, ajattelin. "Mehän voitais ettiä Mimin kanssa Wilmaa!" hihkaisin. "Juu, niin voitasi" Ritskukin yhtyi juttuun. Pysäytimme Mimin tallin kulmalle ja liu-ui varovasti alas tamman selästä ja taputin sitä kiitokseksi. "Mee sä kattomaan onko siellä ketään. En oikeen voi näyttäytyä täällä, tiedät kyllä?!" sanoin madaltaen ääntäni. "Selvä" Ritsku sanoi.

Hetken kuluttua Ritsku palasi. "Kello on vasta puoli kymmenen, eikä tallilla ole ketään"Ritsku hihkaisi.Talutimmeyhdessä ponin talliin ja laitoimme sen käytävälle ketjuihin. Onneksi jaloissa ei ollut haavoja ja hevonen oli kaikin puolin hyvässä kunnossa. Samassa ovi aukesi ja hyppäsin Mimin karsinaan piiloon. "Emmu!!" Ritsku hihkaisi yllättyneen. "Mitä sä täällä teet?" kysyin puikkelehdittuani ulos karsinasta. " Tänään on se koulun vapaapäivä kun eilen oli yökoulu." Emmu selitti. Kerroimme Emmulle koko päivän taphtumat yhteen ääneen kiireellä että Emmu ei meinannut saada selvää millään."Nomutta nyt mun pitää mennä sinne!" sanoin ja lähdin Ritskun kanssa kävelemään kohti lääkäriä. Onneksi jalkaan ei sattunut enää kamalasti kun kävelimme kohti ikkunaa mistä tulimmekin ulos.

Vaihdoin vaatteet nopsaan ja annoin hevoselta haisevat Ritskulle joka lähti kohti tallia hoitaamaan Mimiä kuntoon. Lueskelin lehtiä noin kymmenen minuuttia kunnes oveen koputettiin. "Sisään" huusin. Huoneeseen astui Lääkäri ja Äitini. "Hyvä että oletkin jo jalkeilla! Pääset tänään nimittäin kotiin." Lääkäri sanoi myhäillen. "Jes" Kiljaisin ja katsoin äitiin päin "mennään katsomaan Mimiä" katseella. "No voinhan minä jättää sinut tallille matkan varrella mutta soita heti jos jotain tapahtuu" Äiti sanoi. Hipsin pukemaan äitin tuomia vaateita ylleni ja samalla kuulin äitin ja lääkärin keskustelun. "Hevonen taitaa olla ennille rakas" Lääkäri sanoi iloisesti. "No niin on ei se muuta enää nääkkään kuin Mirellan" Äiti mutisi. Mimi on maailman paras hevonen ajattelin ja olin pian valmis lähtöön.

Tallilla Emmu ja Ritsku piirittivät minut ja kerroin heille mitä sairaalassa oli tapahtunut. "Ei mitään actioinia" Emmu totesi. "Ei niin onneksi..mutta nyt haluan nähdä Mimin!" sanoin innostuneena. Vietimme loppu päivän yhdessä tallilla. Meillä oli oikein hasukaa muttta en voinut välttyä näkemästä Ritskun surua. Huomenna lähdettäisiin etsimään Wilmaa yhdessä Mimin kanssa...

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut Pe Huhti 23, 2010 9:45 pm

13/13

Tulkaa takaisin

Heräsimme aikaisin aamulla etsimään Wilmaa. Tallille tultua näin heti ensimmäiseksi Ennin puuhastelemassa Mimin kanssa ja sanoi juuri laittavansa Mimiä valmiiksi etsintä-partioon. Menin satlariin vaihtamaan vaatteet. Järjestelin hiukan kaappiani ja huomasin vihkoni johon kirjotin kaikki Wilman jutut. Viimeinen juttu oli tehty varmaan 2 viikkoa sitten. Kun tulin Ennin luokse, niin hän sanoi olevansa valmis lähtöön. Tepastelimme yhdessa ulos. Ennin hiusmurtumakin oli parantunut ja hän halusi ohjiin. Hyppäsin Ennin taakse ja lähdimme synkkää metsäpolkua pitkin ränsistyneelle talolle, josta Mimi oli saatu.

Talolla oli hiljaista. Eikä siellä näkynyt ristin sieluakaan. Sidoimme Mimin kiinni ja menimme katsomaan talon sisälle. Yksi karsina oli kiinni ja näimme siellä ruskean hevosen: WILMA!!!, huudahdin ja hyppäsin Wilman kaulaan. (no ei ihan, koska karsinan ovi oli kiinni). Avasimme oven mutta se ei auennut. Se oli lukossa. Kiipesin oven yli Wilman luo. Tamma luimisti minulle ja kääntyi nopeasti, joten näin sen lautasilla syviä verijälkiä. Puhelin tammalle hiljaa ja yritin mennä lähemmäs, mutta ei. Äkkiä Enni muisti taskussaan porkkanat. Ojensin porkkanan palan sille. Wilma käännähti ja nappasi nopeasti porkkanan ja alkoi taas luimistella. Yritimme avata ovea, mutta sen lukko oli kovin vahva. Äkkiä kuulimme sementtilattialta kavion jälkiä. Käännähdimme ja huomasimme tulokkaan, joka oli Mimi! Wilma käännähti ja huomasi sen. Se alkoi äkkiä hirnumaan ja ilosta se potkaisi ovea, jossa oli lukko. Kuului vain räsähdys ja oli hiljaista. Ovesta kuului ininään kun se mätkähti hitaasti maahan. Ei ollut sekuntiakaan kun Wilma oli juossut Mimin luokse. Me Ennin kanssa pähkäilimme itsemme puhki kuinka Mimi oli pääsyt tuplasolmusta irti.

Emme halunneet kauaa olla hirvittävässä paikasta ja olimmekin jo nopeasti heppojemme selässä. Mimi meni ensiksi ja Wilma seurasi sitä tiivisisti. Otin kovan otteen Wilman harjasta, koska sen riimu oli hävinnyt.

Tallin pihalla laskeuduimme selästä ja talutimme ne karsinaan (tai no Wilma seurasi Mimiä melkein Mimin boksiin). Kun Wilma oli kiltisti omassa karsinassa, niin hain sille ison kasan heiniä. Mimikin näytti oman puolensa, joten sekin sai. Olihan se auttanut meitä Wilman haussa.

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut Pe Toukokuu 21, 2010 3:09 pm

Jäätelö, vain ihmisten herkkua?

1/2

AstelinRuusukkeentallille vievää tietä pitkin. Puihin oli putkahtanut uudet lehdet ja kaikkialla näytti kauniin vihreältä. Kaiken tämän lisäksi oli kuuma, oikea helle! Kaivoin laukustani ensimmäisen paperin millä voisin hieman vilvoittaa itseäni. Katsahdin paperia ja samassa sain idean. Se oli uudelle huoltoasemalla avattu jäätelö kioski. Pelkkä ajatus jäätelöstä sai veden herahtamaan kielelle. Sinne hän olisi vain noin kolmen kilometrin matka joten voisimme ratsastaa sinne. Pistin juoksuksi ja pian tarhojen portit tulivat näkyviin.

Laitumella näkyi joku. ”Hei!” huusin kun huomasin Eveliinan makailevan keskellä laidunta Uuno seuranaan. ”Moi.” Eveliina nosti katseensa mutta laskeutui saman tien takasin viltilleen. ” Ihan sika kuuma tääl!” Eveliina huokaisi. ”Mä ajattelin ratsastaa jätskikioskille!” sanoin. ”Mä en kyllä tällä helteellä nouse yhdentääkään ponin selkään!” Eveliina sanoi. Huokasin pettyneenä ja lähdin kohti talleja.

NäinRitskun Wilman karsinassa ja menin hänen luokseen. ”Mulla on idea!?” sanoin. ”NO kerro heti! Täällä on kyllä tosi kuuma, että jos yrität saada mut johonkin kakka hommiin niin voit olla varma et en tule! ”Ei ei, ajattelin nimitäin ratsastaa sille uudelle jätskikioskille.” sanoin ja työnsin mainoksen Ritskun nenän eteen. ” Ihana idea! Pyydetäänkö Emmakin mukaan kun se on raatanu shetujen kanssa koko päivän.” Ritsku sanoi. ”Mikäs siinä!” sanoin ja lähdin Ritsku etunenässä kohti Shettis laidunta.

Emmaaaaaaaa!,kiljuimme jo kaukaa laitumelle tullessamme. Emma tuli portille otsaansapyyhkien. Selitimme asian pikaisesti ja Emma tokaisi: ”No voinhan minä tulla mutta Rose ei ole oikein yhteistyö haluinen ja en saa sitä kidnapattua!”
Nappasimme Rosen yhtesi toimin ja lähdimme tallille päin leikkisästi kiistellen
siitä mikä maku on paras.

Tallissaharjailimme poneja ja aloimme laittaa kamo ja päälle. Hevoset ja ponittuntuivat olevan hieman vastahakoisia, sillä helle ei ollut laantunut yhtään. Komensin hieman tammaa ja sain laitettua suitsien remmit kiinni. ”Oletteko valmiita?!” huikkasin ja huomasin Emman ja Rosen tulevan käytävää pitkin. Juuu, kuului kaksi huutoa ja lähdin taluttamaan Mimiä pihalle.

Nousimmetallin edessä selkään ja lähdimme jonossa pois ruusukkeen pihasta. ”Emmehän me voi julkisia teitä pitkin mennä? Kaviotkaan eivät tykkää asvaltista!” Emma totesi. ”Minä tiedän rauhallisen metsäpolun joka vie sinne päin.” Ritsku sanoi ja lähdimme hänen johdollaan metsään.
Mimi tuntui reippaalta ja meno haluiselta joten ehdotin ravia. Kevensimme metsän siimeksessä ja ihailimme maisemia. Hetken kuluttua nostimme laukan ja Rose oli jäädä jälkeen mutta pääsi kuin pääsikin hirveällä spurtilla muitten ohi. Jatkoimme matkaa käynnissä iloisesti rupatellen.

”HEI TUOLLA SE ON!” Kiljaisin ja osoitin kohti kioskia. Laskeuduimme selästä ja sidoimme hevoset kiinni mukaan ottamillamme Riimuilla ja naruilla metsänreunaan. Lähdimme innoissamme katsomaan mitä siellä olisi tarjolla.
Onneksi jonossa ei ollut muita kuin me ja joku äiti lapsensa kanssa. Tilasin kaksi palloa, päärynän ja lakun. Ritsku tilasi Vaniljaa ja toffeeta. Emma otti Mintun ja vadelman. Pojan äiti oli jäänyt juttelemaan jätski kauppiaan kanssa. Yhtäkkiä jostain alkoi kuulua itkua. Menin katsomaan ja huomasin noin 5 vuotiaan pojan ja kenetkäs mukaan kuin Mimin! Pojalla oli kädessään tyhjä vohveli ja hän parkui. Mimi ei ollut moksiskaan vaan nuoleskeli huuliaan. Ei kai vain… entä jos se olikin tippunut maahan. Ei, olin varma että se oli mimi sillä tamman huulet olivat aivan pinkit ja saman väriset kuin pojan jäätelö tötterö. Käännähdin ympäri ja huomasin kauhukseni pojan äidin tulevan meitä kohden tuiman näköisenä….Jatkuu!

anteeksi esim pilku ja yhteen kirjoitusvirheet sillä kone rivitti tyhmästi (jälleen kerran) -.-

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut To Kesä 10, 2010 5:56 pm

Jäätelö, vain ihmisten herkkua?
2/2

Enää ei voisi perääntyä, sillä nainen oli selvästi tulossa minua kohden. ”Anteeksi mitäs tämä nyt on olevinaan!? eivät lapsetkaan saa enää rauhassa syödä jäätelöään!” nainen sanoi ja katsoi tiukasti minua. ”E-e-en se minä olut vaan hevoseni!” Yritin mutta nainen oli taas aukomassa päätään minulle. ”Ovatko kaikki nuoret nykyään yhtä sekaisin?!” Nainen sanoi edelleen tiukkaan sävyyn.” Korvaan kyllä kaiken.” sanoin tyynesti ja lähdin kohti jäätelö kioskia. ”Tommi tule tänne saat uuden jäätelön. ”Äiti sanoi ja lähdimme yhdessä kohti jäätelö kioskia. Onneksi minulla oli jäänyt viitonen ja tarjosin pojalle kaksi palloa, mansikkaa ja vadelmaa. Sen jälkeen kun olin vielä pyytänyt anteeksi lähdin huokaisten muitten luo.

Muut halusivat tietenkin kuulla koko jutun ja kerroin heille. Yritin esittää mököttävää mutta hetken kuluttua nauroin jo koko asialla. No olihan se aika hauskaa, Mimi syömässä jäätelöä! Et saa vähään aikaan yhtään jäätelöä, toruin leikkisästi hevosta. Mimi pärski vastaukseksi ja kaikki purskahtivat nauruun.

Nousimme ratsaille ja lähdimme kohti kotia. Mimi tuntui reippaalta ja ihailin samalla kaunista kesä maisemaa. Kumpa kesä voisi olla aina, ajattelin. Olin omissa ajatuksissani kunnes kuulin huudon verestäni.” Iik käärme!” Ritsku kiljaisi ja tarrasi vaistomaisesti Wilman ohjiin ja siitäkös hevonen hätkähti. Nyt Mimikin huomasi sen ja pyöri pohkeenväistöä tiellä. Samassa ukkonen jyrähti pienesti ja se oli tammalle liikaa, joka ampaisi tielle häntä suorana. Yritin epätoivoisesti sahata ohjilla mutta Mimi liiemmin kuunnellut. Vasta noin kilometrin päässä Mimi rauhoittui ja hyppäsin alas selästä. Tärisevin jaloin seisoin Mimin vieressä ja puhuin sille rauhallisesti. Hyvä ettei itku tullut sillä, olin säikähtänyt niin kovasti. Tamma retuutti päätään ja puhalsi. Tarkastin jokaisen jalan, mutta onneksi tammalle ei ollut käynyt mitään.

Nousin kivelle katsomaan näkyisikö tiellä Ritskua ja Emmaa. Hetken kuluttua mutkan takaa ilmestyi kaksi ratsukkoa reippaasti ravaten. Rose sai oikein reippailla että pysyi Wilman perässä. ”Miten se nyt tuollai meni!” Emmu kysyi ja kertoi kuinka Rose oli vain jäänyt paikoilleen mässäämään voikukkia. ”En tiedä, mutta onneksi ei sattunut mitään!” sanoin ja talutin Mimin Wilman lähelle. Tamma rauhoittui entisestään ja nousin selkään. Lähdimme takaisin tallille rauhallisesti käynnissä.

Tallin pihassa laskeuduimme alas selästä ja talutimme ratsut karsinoihinsa. Kuulin askeleita käytävältä ja huomasin Wellun tulevan. Ai te olettekin reippaina olleet ratsastamassa kun muut lorvivat rannassa, Wellu tuumasi ja jatkoi. – siitä hyvästä saatte ottaa pakastimesta jätskiä. ”Jee!” huudahdimme ja ryntäsimme yhtä matkaa toimiston pakastimelle. Otin yhden jäätelön käteeni ja toisen sulloin taskuun kenenkään huomaamatta. Lähdin Mimin karsinalle ja avasin oven. Tamma tuli höristen paikalle ja ojensin sille jäätelö puikkoa. Tamma nuolaisi ahnaasti ja pian koko puikko oli hävinnyt parempiin suihin. Kun Mimi meinasi syödä minunkin jäätelöni sanoin sille leikkisästi: ”Peruin jo lupaukseni kun annoin sinulle, tämä on minun”.
Kun olimme syöneet jäätelöt oli aika lähteä kotiin! (:
-------------------------------------------------------------------------
Tällä EI ole kiire mutta laitoin tämän nyt tänne koska ekasta osasta on niin kauan!
toivottavasti ei haittaa…

Aihe: Vs: Wilman & Mimin metkut Pe Heinä 02, 2010 3:13 pm

Jäätelö, vain ihmisten herkkua?
2/2

Enää ei voisi perääntyä, sillä nainen oli selvästi tulossa minua kohden. ”Anteeksi mitäs tämä nyt on olevinaan!? eivät lapsetkaan saa enää rauhassa syödä jäätelöään!” nainen sanoi ja katsoi tiukasti minua. ”E-e-en se minä olut vaan hevoseni!” Yritin mutta nainen oli taas aukomassa päätään minulle. ”Ovatko kaikki nuoret nykyään yhtä sekaisin?!” Nainen sanoi edelleen tiukkaan sävyyn.” Korvaan kyllä kaiken.” sanoin tyynesti ja lähdin kohti jäätelö kioskia. ”Tommi tule tänne saat uuden jäätelön. ”Äiti sanoi ja lähdimme yhdessä kohti jäätelö kioskia. Onneksi minulla oli jäänyt viitonen ja tarjosin pojalle kaksi palloa, mansikkaa ja vadelmaa. Sen jälkeen kun olin vielä pyytänyt anteeksi lähdin huokaisten muitten luo.

Muut halusivat tietenkin kuulla koko jutun ja kerroin heille. Yritin esittää mököttävää mutta hetken kuluttua nauroin jo koko asialla. No olihan se aika hauskaa, Mimi syömässä jäätelöä! Et saa vähään aikaan yhtään jäätelöä, toruin leikkisästi hevosta. Mimi pärski vastaukseksi ja kaikki purskahtivat nauruun.

Nousimme ratsaille ja lähdimme kohti kotia. Mimi tuntui reippaalta ja ihailin samalla kaunista kesä maisemaa. Kumpa kesä voisi olla aina, ajattelin. Olin omissa ajatuksissani kunnes kuulin huudon verestäni.” Iik käärme!” Ritsku kiljaisi ja tarrasi vaistomaisesti Wilman ohjiin ja siitäkös hevonen hätkähti. Nyt Mimikin huomasi sen ja pyöri pohkeenväistöä tiellä. Samassa ukkonen jyrähti pienesti ja se oli tammalle liikaa, joka ampaisi tielle häntä suorana. Yritin epätoivoisesti sahata ohjilla mutta Mimi liiemmin kuunnellut. Vasta noin kilometrin päässä Mimi rauhoittui ja hyppäsin alas selästä. Tärisevin jaloin seisoin Mimin vieressä ja puhuin sille rauhallisesti. Hyvä ettei itku tullut sillä, olin säikähtänyt niin kovasti. Tamma retuutti päätään ja puhalsi. Tarkastin jokaisen jalan, mutta onneksi tammalle ei ollut käynyt mitään.

Nousin kivelle katsomaan näkyisikö tiellä Ritskua ja Emmaa. Hetken kuluttua mutkan takaa ilmestyi kaksi ratsukkoa reippaasti ravaten. Rose sai oikein reippailla että pysyi Wilman perässä. ”Miten se nyt tuollai meni!” Emmu kysyi ja kertoi kuinka Rose oli vain jäänyt paikoilleen mässäämään voikukkia. ”En tiedä, mutta onneksi ei sattunut mitään!” sanoin ja talutin Mimin Wilman lähelle. Tamma rauhoittui entisestään ja nousin selkään. Lähdimme takaisin tallille rauhallisesti käynnissä.

Tallin pihassa laskeuduimme alas selästä ja talutimme ratsut karsinoihinsa. Kuulin askeleita käytävältä ja huomasin Wellun tulevan. Ai te olettekin reippaina olleet ratsastamassa kun muut lorvivat rannassa, Wellu tuumasi ja jatkoi. – siitä hyvästä saatte ottaa pakastimesta jätskiä. ”Jee!” huudahdimme ja ryntäsimme yhtä matkaa toimiston pakastimelle. Otin yhden jäätelön käteeni ja toisen sulloin taskuun kenenkään huomaamatta. Lähdin Mimin karsinalle ja avasin oven. Tamma tuli höristen paikalle ja ojensin sille jäätelö puikkoa. Tamma nuolaisi ahnaasti ja pian koko puikko oli hävinnyt parempiin suihin. Kun Mimi meinasi syödä minunkin jäätelöni sanoin sille leikkisästi: ”Peruin jo lupaukseni kun annoin sinulle, tämä on minun”.
Kun olimme syöneet jäätelöt oli aika lähteä kotiin! (:
[flash][/flash]

» Wilman hoitovihko
» Mimin lääkärijutut
» Wilman lääkäri käynti
» Mimin eläinääkäri (maksut/tiedot)