Paikalla oli paljon katsojia, oltiin huhuttu että Enni tippuisi Mirellalta jo muutamassa minuutissa. Mutta minkäs teet, kun alla ystävällinen ja kiltti tamma, jonka mielestä ratsuna oleminen on hauskaa! Niin, niin asiat oikeasti ovat. Mimi ei halua olla ilkeä, se on nuori tamma, joka ei tiedä vielä että pitää olla rauhassa.
Asiaan! Aloitimme selkäännoususta, se onnistui hyvin, pidin Mimistä kiinni, kun Enni kipesi selkään. Annoin Mirellalle hieman makupaloja, kun Enni kiristi satulavyön ja lähti matkaan. Sitten koitti se hetki jolloin Mimi otti itsekseen laukan ja lähti matkaan! Huuiiii se meni kovaa! Huusin että pysy kyydissä ja anna sen mennä! Enni totteli, se otti hulmuavasta harjasta kiinni ja nousu kevyeen istuntaan. Mimi vain juoksi, juoksi ja juoksi. Enni pysyi kyydissä, vähän ajan päästä tamma väsyi ja tiputti laukan raviin. Enni kevensi ja kiitti heppaansa.
-Hyvä! huusin.
-Anna nyt pitkät ohjat ja kiitä!
-Siis tää heppa on ihan hullu! Ennin ääni raikui maneesissa.
- Se vaan tykkää mennä, sun pitää vaa pysyy kyydissä, et se ei opi, että se on keino päästä pois työn teosta. Sanoin hieman nauraen.
Enni mutisi jotain vastauksesksi. Yleisö katsoi hievatamattomana Mimiä.
-Ota ohjat takaisin, vähtellen ja valmistaudu lähtöön. Se lähtee minä hetkenä hyvänsä! Sanoin hieman jännittyneenä.
-Okei, Enni sanoi jännittyneenä.
Ja taas Mimi meni, entistäkin kovempaa, mutta huomasi pian että Enni ei tippunut, ei ikimaailmassakaan.
-Hyvä! Pyydä sitten lisää laukkaa, jos se hyytyy! Nyt se saa laukata, jos tahtoo!
Enni totteli. Mimi teki jopa pukitkin ja voitte arvata kuinka isot pukit sellaisesta hevosesta lähtisi. Enni vaan pysyi selässä, ihme kyllä.
-Huiii!! huusin. Yleisö oli aivan hiljaa.
-Ota ravi! sanoin.
-Rauhallisesti, käännä voltille! Älä jää vetämään suusta, vaan muista päästää tilaa. Mahtavaa! Kehuin Enniä.
-Siis tää Heppa on viel hullumpi, näiks sä sen pukin? Enni tivasi.
-Sitä ei voinut olla näkemättä. Nauroin.
-Miks sämenit ostamaan tälläsen nuoren hepan? Kysyin ihmettyneenä.
Enni pysyi hiljaa.
-Onhan tää tosi hieno tamma, oot kyllä onnenpekka, Enni! Kyllä me saadaan tästä vielä hieno ratsu. Rauhoittelin.
-Niimpä, se on maailman ihanin hevonen!
-Hyvä, lopetetaan tähän. Tuo se kaartoon ja tuu selästä, tehään vielä maasta käsin hommia, ok? Sanoin.
-Sopii hyvin. Enni kiitti ratsua.
Enni talutti Mirellaa uraa pitkin ja pyysin ottaa ravia, mimi vaan kiihdyttelin, mutta enni juoksi kovaa. Mimi oli selväti rauhallisempi taluttaessa. Kävelytin mimiä ja enniä vielä ja lähdimme talliin. Minulla alkoi pian alkeistunnit, joten lähdin pian isoon talliin. Sanoin moikat Ennille ja kehuin päivän ratsastusta:
-Pysyit tosi upeesti selässä!
-Kiitti, mä kyl tarviin oikeesti sun apuu täs kauramoottorissa. Enni kiitteli
-Joo, voin pitää sulle pian toisen tunnin, nyt meen katoo onko aloittelijat valmiina, moikka! Ja lähdin tallista.
Sulle tulee vähän kirjoittamista, Enni 
Älähän tee samanlaita kun mulla, mutta vuorosanat ja kerronta sama. Tee tarina sinun näkökulmastasi!
-Wellu
Pääsivu 
