Pimun hoitopäiväkirja

Tänne sitten kirjoittelen<3

Pimu saapuu Ruusukkeen tallille!

Siristin silmiäni auringonpaisteessa, joka heijastui lumen kimalteisesta pinnasta silmiini.
Istuin automme etupenkillä isäni vieressä ja nypistelin hermostuneesti mustia mummin neulomia lapasia.
”Noinko jännitää?” Isäni kysyi nauraen
”No joo, miksi ei jännittäisi, kuintenkin uus paikka ja silleen, kai sä älyyt?”
Katsoin isääni puoliksi kiinni olevilla silmilläni, ja käänsin sitten katseeni takana pomppivaan traileriin.
”Hidasta! Toi traileri pomppii ihan hullusti!” kiljahdin hädissäni isälle
”Äh, tää tie on tosi pomppunen” isä sanoin ja hiljensi.

Takanamme olevassa trailerissa matkusti Pimu, kimo suloinen shettis. Pimu oli minun uusi ponini. Olin omistanut ponin aijemminkin, mutta se oli kaatunut pahasti maastoeste kisoissa, jalka oli murtunut ja se oli päässyt sitten tuskistaan.
Nyt tapahtumasta oli kaksi vuotta, enkä muistellut sitä mielelläni. Olin kolmetoista ja siltikin olin halunnut viellä shettiksen. Ehkä se johtui siitä, että olin nyt n.140 cm pitkä ja shettis sopi siis minulle hyvin. Pimun säkäkin oli 105cm. Minulle jäisi varmaan ikuiset traumat noista maastoeste kilpailuista ja tuskin sellaisiin Pimulla osallistuisinkaan. Olimme kyllä jo osallistuneet muutamiin estekisoihin ja koulukisoihinkin

Noin tunnin ajomatkan jälkeen kaarsimme Ruusukkeen tallin pihaan. Nousin autosta ja menin katsomaan kun isä avasi trailerin luukun. Pimu kurkisti luukun auettua ja hörähti hennosti. Talutin ponin ulos autosta. Tallipihalla se hirnui tarhoissa oleville hepoille, jotka tulivat sitä katsomaan. Muutkin hirnuivat takaisin. Lähdin taluttamaan poniani talliin, olimme saaneet karsinapaikan yksi, juuri valmistuneesta yksäri tallista. Talli oli siisti ja melko suurii, tilaa oli riittämiin.

Kun Pimu oli karsinassaan, otin siltä kuljetus suojat ja loimen poissa. Tipautin ruokakuppiin omenanpaloja ja katselin kun Pimu mussutti ne parempiin suihin.
Kello oli nyt 16.00 ja käytävää pitkin käveli joku kohti rehuvarastoa. Lähdin perään, jotta voisin kertoa mitä Pimu syö. Sain naisen kiinni ja hän otti tiedot ylös.
”Tervetuloa Ruusukkeen tallille sitten” hän viellä huikkasi perään.
”Juu, kiitos” vastasin hymyillen

Ainakin täällä on kohteliasta porukkaa, mietiskelin kävellessäni autolle. Otin sylin täyteen tavaraa. Isäni kantoi satulan ja suitset. Veimme ne sattikseen omille paikoilleen.
Hain viellä loimet ja viikkailin ne nätisti. Sitten ei ollutkaan tekemistä tälle illalle ja saatoimme lähteä kotiin.

Loppu

HYvä saat 100ve. Teen sinullle kaapin
-Ritsku

Olimme olleet Pimun kanssa eilen Fogassa estekilpailuissa ja olimme 50cm luokassa sijoittuneet komansiksi ja 60cm luokassa meidät oli hylätty kieltojen takia. Pimu ei ollut oikein ollut iskussa, sillä kyllä se 60cm pystyi hyppäämään. Radan tiukat käännökset olivat yllättäneet minut ja en ollut saanut hyviä teitä ratsastetuksi. Nyt en kuitenkaan enään saanut miettiä menneitä, sillä 1.3 meillä oli Tiramisussa 50cm esteet, HeC ja HeB:n kisat.

Oli nolla keli ja satoi ärsyttävästi räntää. Olin aivan märkä kun saavuin tallille. Kävelin tuskastuneena satulahuoneeseen ja otin märän takkini pois ja ripustin sen roikkumaan kaappini oveen. Kaivoin kaapistani esiin harjapakin, jonka olin eilen unohtanut loimien taakse. Nostelin loimet pois tieltä ja otin sitten harjapakin.

Lähdin kävelemään tallikäytävää pitkin aina sen päähän asti. Pimun käytävä sijaitsi sitten oikealla. Avasin oven ja Pimu nosti päänsä katsoakseen kuka sen karsinaan tulee.
"Hei kulta" sanoin lempeällä äänellä ja vastaukseksi sain yhtä lempeän hörähdyksen.
Otin harjapakista kumisuan ja aloin pyörivin liikkein harjata Pimun paksua talvikarvaa, jota alkoikin jo pikkuhiljaa irrota. Valkoista untuvaa leijaili karsinassa ja sekoittui pohjan kuivikkeisiin. Otin harjan toisensa jälkeen ja viimeisenä viimeistelin pölärillä. Otin viellä kaviot ja selvitin harjan sekä hännän.

Kun harjaus oli valmis kävin hakemassa varusteet. Saavuttuani takaisin laskin satulan satulatelineeseen ja suitset koukkuun roikkumaan. Otin uuden vaaleanpuna-harmaan satulahuovan jota koristi suloinen polle ja laskin sen ponin selkään. Seuraavaksi otin telineestä satulan ja laitoin telinenne alas. Laitoin satulan ponin kaulalle ja liu'utin sen siitä paikoilleen. Otin viellä satulavyön ja kiinnitin sen sekä kiristin. Onneksi Pimu ei ollut sitä sorttia, jota kyseinen operaatio ärsytti.
Kun satula oli hyvin paikoillaan nappasin suitset koukusta ja laitoin ne ponilleni. Pimu otti kuolaimet hyvin suuhunsa.

Poni oli nyt valmis ja lähdin taluttamaan sitä maneesiin.

Jatkuuuuu...