Nannan hoitovihko

Rakkautta ensi silmäyksellä, vai jotain AIVAN muuta?

Tulin tallille pienoinen jännitys leijailemassa pääni päällä. Olin hieman viluissani, sillä minulla ei ollut tarpeeksi päällä. (Tämä tuli huomattua vasta puolimatkassa, joten en jaksanut kääntyä takaisin) Lähdin kävelemään talliin päin katsellen uteliaana tarhoissa kuikuilevia hevosia. Hihitin mielessäni hömpille kauraturville, olivat ne niiin ihania!

Saavuin ensimmäisen karsinan kohdalle ja jäin katsomaan sen sisällä nököttävää ponia. Huomatessaan minut poni hörähti ja tuli lähemmäs. Miten utelias! Mietiskelin. Yhtäkkiä joku tokaisi takanani;
-Moikka, tulit jo aika varhain! Puhuja oli Wellu. Vilkaisin hätäisesti kellooni joka näytti puoltapäivää ja änkytin samalla jotain epämääräistä.
- No, tuletko katsomaan hoitsuasi vai jäätkö siihen? Wellu kysyi naurahtaen.
-Hahhaa, tulen tulen! vastasin hymyillen.

Kävelimme käytävää miltei toiseenpäähän asti, kunnes tulimme karsinalle jossa luki Nanna. Sydämmeni pomppasi innostuksesta ja kurkkasin karsinaan. Tyhjä. Tyhjä?
-Sotkuinen, vai mitä? Nannan karsina ei koskaan olekkaan mikään helppo nakki!
Katsoin karsinaa ja sitten Wellua.
-Joo, heh. Mistä voin hakea kottarit ja talikon? kysyin vieläkin hieman hämmentyneenä, mutta hymyillen.
Wellu neuvoi tien, ja kertoi mihin voisin viedä reppuni. Kun olisin valmis, voisin pyytää jotain muuta tyttöä tulemaan minun kanssa hakemaan Nannan, tai tulla pyytämään Wellua itse. Nyökkäsin innokkaasti ja rupesin hommiin.

Vihdoin! Karsina oli nyt siisti ja uudet kuivikkeet näyttivät houkuttelevan pehmeille. Vein talikon ja kottikärryt takaisin paikoilleen ja otin harjan käteen. Lakaisin sillä heppani karsinan edustan, sillä sotkua oli tullut jo aika lailla. Viedessäni harjaa takaisin, joku oli ottamassa palauttamaani talikkoa käyttöön.
-Moi! tervehdin hieman liian äänekkäästi, sillä minua rupesi nolottaa turha innokkuuteni.
-Ai mooi, sähän oot se Nannan hoitaja eiks vaa? tyttö kysyi.
-Juu, olen olen. Itseasiassa olin just menossa hakemaan sitä tarhasta. Voisitko sä tulla mun kaa hakemaan sitä? Jos siis kerkeet..
-Joo tottakai tuun! Käyn vaa kipasemassa tuolta oven suusta Claran pökäleet, ku meni tamma siihen tekemää tekemisensä! On kyllä hyvä että Nannallekkin tuli hoitaja.. Sen karsina on aina niin likanen että mäkin sitä joskus oon siivonnu, kun ollut intoa auttaa Wellua, tyttö puheli hymyillen.
-Aa okei, hahhaa, siinä kyllä olikin työtä kerrakseen!
Hain Nannan riimun ja riimunnarun ja lähdimme tallustamaan tarhoille lumen nirskuessa mukavasti saappaittemme alla.
-Niin muutes, mua saat sit kutsua Ritskuks! tyttö heitti hiljaisuuden rikkoakseen.
-Okei, Ritsku! Mua voit sanoo Hebaks tai Heebaks. Kumpi nyt tuntuukaan helpommalta sanoa! vastasin naureskellen ja Ritskukin nauroi.

Kun saavuimme tarhoille Ritsku huusi kovalla äänellä "CLARAAA!" Kaksi halflingeriä ravasi tarhan perältä portille ja jäin ihailemaan niitä. Kuinka kauniita! Tai ainakin Nanna. Clara taas oli aivan likainen ja iso mutaläikkä kyljessään. (Mistähän lie mutaa löytänyt?)
-Siinähän on sinulla töitä! sanoin naureskellen.
Ritsku ei tällä kertaa vastannut mitään, käveli vain.. hetkonen! Hän käveli Nannan luo! Jäin katsomaan hämmentyneenä, mutta pujahdin itsekin tarhaan.
-Ehei, sinulla sitä työtä vasta onkin! Nimittäin tämä on Clara, Ritsku irvisti naurahtaen.
Purskahdin nauruun omalle tyhmyydelleni ja kävelin oikean Nannan luo. Laitoin sille riimun päähän ja talutimme yhtä matkaa hevoset talliin.

Harjatessani Nannaa juttelimme karsinoista toisillemme Ritskun kanssa. Nauroimme mokalleni ja vitsailimme muutenkin.
-Olisihan mun nyt pitänyt tietää kumpi on Nanna, ainakin sen sottaisen karsinan perusteella! Nauroin ja sain Ritskunkin yhtymään hekotukseen. Lopulta kun hevoset oli kunnolla puunattu, loimitin Nannan ja lähdimme maastoon kävelemään.

Maastossa oli aivan ihanaa! Aurinko paistoi ja hepat oli innokkaita, mutta kävelivät silti mielellään vierellä. Ritsku näytti minulle hyvän rennon ja lyhyen maastolenkin, johon kului noin puoli tuntia jalkaisin. Otimme pari ravipätkää varovasti, etteivät hepat olisi liiaksi kiihtyneet! Lähestyessämme tallia joku ratsasti meitä vastaan hienolla vuonohevosella. Olin nähnyt tytön aikaisemminkin tallissa, karsinaa siivotessani. Moikkasimme häntä, mutta enempiä rupattelematta jatkoimme matkaamme takaisin talliin.

Veimme hevoset tarhaan, annoimme niille herkkupalat ja menimme viemään harjapakitkin paikoilleen.
-Oli kyllä hyvä alotus mun hoitajan uralle täällä Ruusukkeessa! totesin Wellulle ja Ritskulle kun olin tekemässä lähtöä.
-Kiva että tykkäsit. Seuraavalla kerralla saat sitten koittaa Nannalla vähän esteitä ja koulua tietty! Wellu hymyili.
-Joo! Ja mäkin tuun aivan varmasti sun kaa, Ritsku lisäsi.
Hymyilimme toisillemme ja vaihdoimme puhelinnumeromme. Lopulta lähdin polkemaan hyvillä mielin kotiin ja tärisin kylmästä. Olihan osa vaatteista tainnut jäädä pukematta!

heeba

Mahtava tarina saat rahaa 150!
Kaappisi tulee tuossa tuokiossa
-Ritsku
[font=Arial Black]

Kiltti poni goes paha poni!

Tulin tallille autolla. Yön aikana oli satanut niiiiin paljon lunta, että pyörällä tuleminen olisi ollut MAHDOTONTA. Oli lumessa myös yksi hyvä puoli.. Olimme sopineet Ritskun kanssa, että menisimme pellolle laukkaamaan lumihankeen! Claralla olisi kuulemma edessä vapaapäivä, joten Ritsku tulisi Nemolla. Kävin viemässä reppuni hoitajien kaapeille, vaikka omaa kaappia minulla ei vielä ollutkaan. Sitten hain harjapakin ja kuljin Nannan karsinalle. Olin päättänyt siivota karsinan vasta ratsastuksen jälkeen. Otin riimunnarun naulasta ja olin lähdössä kävelemään kunnes joku tyttö juoksi luokseni kysyen tietäisinkö missä Wellu oli. Pudistin vain päätäni, mutta samassa kännykkäni piippasi. Kavoin sen taskustani etsien samalla katseellani Ritskua.

1 Uusi viesti
Ritsku 11.34
-------------------
Jaahas, mietin hymyillen. Avasin viestin.

Moi! Nukuin pommiin.. XD
Mulla menee vielä hetki,
käyn ostamassa lähi kioskilta
eväät. Sori, toivottavasti maltat
odottaa!
-Ritsku
---------------------------------------

Näpyttelin nopeasti vastauksen;

Moi, ei se mitään. Älä pidä kiirettä,
mä siivoon karsinaa sillä aikaa.
-Heeba
----------------------------------------
Sen jälkeen vein riimun takaisin naulaan. Ja kipaisin hakemaan kottikärryjä ja talikkoa. Valitettavasti yhtäkään talikkoa ei ollut paikallaan, joten jäin odottamaan. Pienessä hetkessä jokin tyttö jo lähestyikin paikkaa talikko kädessään. Sama tyttö joka oli kysellyt minulta Wellua! Tyttö esitteli itsensä Emmaksi, ja kertoi että hoitaa Rose ponia. Hän ojensi kiltisti minulle talikon ja hyvästelimme. Aloin innolla hommiin, sillä olihan Nanna taas tehnyt todella mukavan likaista jälkeä karsinaansa..

Kippasin viimeisen lastin uusia kuivikkeita karsinaan, ja levittelin niitä ihan hieman. Kävelin käytävää pitkin palauttaakseni kottarit ja talikot, kunnes pihalta alkoi kuulua huutoa. Jätin kottarit ja talikon paikalleen, ja juoksin katsomaan mikä oli hätänä. En erottanut mitä kaksi tyttöä huusivat, mutta kun tulin paikalle, näin sen. Ja kuulin. Wellukin ryntäsi tallista pian jälkeeni, kaurakippo kädessään.
-TELLA JA CLARA ON IRTI!! TELLA JA CLARA ON IIIRTIII! tytöt huusivat ympäri tallinpihaa. Wellu lähti kaurakipponsa ja riimunnarujen kanssa hevosien perään. Tella ja Clara.. mietin mielessäni. Hetkinen! Nannahan on samassa tarhassa.

Juoksin puoliksihölkkää hakemaan Nannan riimun ja riimunnarun, ja onnekseni tiesin ettei talissa ollut silloin hevosia, joten juoksemiseni ei aiheuttanut mitään sekasortoa. Juoksin aitaukselle nopeasti, kun muut olivat kiertänyt tallin taakse ottamaan karkulaisia kiinni. Nanna seisoi hölmistyneenä portilla (joka oli auki) ja katseli minua kummaksuen. Rapistelin taskussani olevaa Geisha-patukka paperia ja tamma hörähti. Hymyilin itsekseni ja harpoin hevosen luo. Sujautin riimun sille päähän ja taputin sitä kaulalle. Syötin sille myös yhden taskuuni jääneen sokeripalan, jonka se mussutti innolla suihinsa.
-Kiltti poni, Nanna. Kiltti poni.. hoin tammalle, sillä olin siitä ylpeä. Oliko se todella niin kiltti, vai vaan niin hömppä? Vastaus suoraan sanottuna sinkosi ohitseni, kun ensin Tella nelisti ohitsemme ja heti perään Clara. Jäin tuijottamaan hevosten perään, kunnes huomasin Nannan steppaavan paikallaan korskuen pää korkealla.
-Nanna soo.., koitin hokea sille, mutta ei! Tamma lähti ryntäämään eteenpäin ja tunsin oloni pieneksi lilliputiksi. Kaaduin maahan polvilteni ja vedin narusta minkä jaksoin. Lopulta tamma kuitenkin pääsi karkuun ja jäin katselemaan sen perään. Huomatessani että se juokseekin suoraan talliin, ponkaisin pystyyn ja ampaisin juoksuun. Löysin tamman omasta karsinastaan nököttämästä ja sillon varmistuin asiasta. Tamma oli hömppä! Naurahdin ja tartuin riimunnaruun. Taputin tammaa kaulalle, ja sidoin sen kiinni.
-Vai halusit sinä tihentää tahtia! Kävelimme siis liian hitaasti, naurahdin tammalle ja se tökkäsi minua turvallaan. Halasin sitä pikaisesti ja aloin ottaa loimea pois, kunnes..
-Onneksi kerkesit just hakea Nannan pois! Clara ja Tella karkas! Mieti, jouduttais jahtaamaan Nannaa tuolla ympäri pihaa! puhuja oli Ritsku. Hänellä oli olallaan reppu ja riimun toisessa päässä kökötti pettyneen näköinen Clara. Nauroin hepan ilmeelle, ja tokaisin;
-Eheei, mä hain Nannan ku ne oli jo karannu! Tämä vaan kököttää siinä portilla että ' joo ei kukaan mua viitsis tulla hakemaan..' Mutta sitten kun Tella ja Clara laukkas siitä ohi, niin tämäki lähti. Mutta! Se juos suoraan talliin! Ritsku kävi viemässä Claran karsinaansa ja tuli takaisin suu auki.
-Oikeesti? Sulla oli kyllä hyvä tuuri! Ja sori vielä ku myöhästyin. Mä käyn hakemassa Nemon nii lähetään! Nyökkäsin, ja aloin harjata Nannaa.

Kun kaikki oli kunnossa, ja hevosilla varusteet päällä, lähdimme matkaan. Kävelimme rauhaisasti pelto tietä, kunnes olimme jo aika lähellä laukkapaikkaa. Nostimme hevoset raviin, ja sen jälkeen kevyeeseen laukkaan aina pellolle asti. Pellolle päästimme ohjat löysiksi ja annoimme palaa! Nanna laukkasi minkä jaloistaan pääsi rinnakkain Nemon kanssa. Lumi pöllysi ja minun teki mieli vain nauraa. WUHUU, huusimme molemmat fiilistellen ja lopulta otimme hevoset raviin.
-Wau! Se oli hienoa, sanoin taputellen Nannaa ja antaen sille löysät ohjat. Tamma työnsi päänsä alas pärskien ja käännyimme kotiin päin samoja jälkiä seuraten.
-Niin kyllä oli! Olispa meillä ollut joku kuvaamassa, Ritsku sanoi pidätellen Nemoa, joka ei suostunut nauttimaan pitkistä ohjistaan. Kävelimme hiljaisuudessa pellon toiseen päähän, jossa otimme ohjat ja ravasimme kevyesti kotiinpäin. Kävelimme viimeiset 50 metriä tallille ja saapuessamme sinne jotkut tytöt taluttelivat poneja kentällä. Moikkasimme heitä ja hyppäsimme selästä.
-Taisi jäädä esteet väliin tänään, sanoin virnistäen.
-Nojoo, ei se haittaa. Ensi kerralla.., Ritsku vastasi.
Talutimme hevoset talliin omiin karsinoihin.

Kun varusteet oli otettu pois, hevoset viilennetty ja kuivattu, sekä laitettu loimet päälle, jätimme ne karsinaan ja menimme itse nauttimaan eväistä. Kun eväät oli syöty, pirautin iskäni hakemaan, ja Ritsku kertoi siivoavansa vielä karsinat, mutta lähtevänsä sitten itsekkin. Hyvästelimme, ja kävin sanomassa vielä Wellullekkin heipat. Wellu muistutti minua että ensi kerralla menisimme esteitä, jotta Nannakin saa harjoitusta. Nyökkäsin, ja kävin vielä taputtamassa Nannaa. Sitten iskäni jo tulikin, ja pomppasin autoon. (Tietenkin odottaen jo innolla ensi kertaa! )

heeba

Wautsi! Hyvä tarina! Saat 150 ve.
-Wellu
p.s Nannalla voi kyllä alkaa jo hyppäämään... : D

Kävelin tallille tuttua tietä, kävelinhän sen ohi joka päivä. Mutta nyt katsoin sitä ihan uudessa vaklossa kun menini sinne oikeasti ensimmäistä kertaa. Olin innoissani, olinhan juuri saanut ihanan oloisen hoitsun (: Pihalla minua vastaan tuli Wellu. Tervehdin häntä iloisesti ja hän arvasi heti että olen Nannan uusi hoitaja. Hän kertoi Nannan olevan laitumella ja että voisin hakea sen itse jos haluaisin. Ensin kävin kuitenkin putsaamassa karsinan. Niimpä sen jälkeen Wellun ohjeiden mukaisesti kävin hakemassa riimun sekä narun Nannan karsinan ovesta ja lähdin etsimään Nannaa laitumelta, mutten nähnyt sitä missään. Aukaisin laitumen aidat ja kävelin vähän matkaa eteenpäin. Sitten näinkin jo Nannan laitumen perältä rouskuttelemassa. Kutsuin sitä nimeltä ja se nosti päänsä ylös. Kävelin sitä kohti ja se läti minua vastaan. Kun se tuli kohdalleni se haisteli minua aika kauan ja sitten tönäisi leikkisästi turvallaan. Rakastuin siihen heti . Puin sille riimun ja laitoin narun kiinni.Lähdin viemään hevosta talliin ja pian se seisoikin hienona (ja likaisena!) karsinassaan. Otin narun pois, mutta jätin riimun kuitenkin päähän. Lähdin etsimään harjoja. Satulahuoneesta löysin Nannan nimellä varustetun harjapakin ja ajattelin että niitä voi käyttää.. Keli oli vähän mutainen joten Nannassa oli putsaamista. Sain kuitenkin sen vaalean karvan kiiltämään hienosti ja kaviot puhtaaksi (:: Putsasin harjat ja vein boxin takaisin samalle paikalle mistä sen otinkin. Sitten lähdin etsimään Wellua ja pian löysinkin hänet pihalta kottikärryjä pukkaamasta. Kysyin lupaa ratsastamiseen ja Wellu lupasi. Hän sanoi että voisin lähteä vaikka maastoon kun Nanna ei ole käynyt siellä pitkään aikaan. Kuitenkin jänistin ja päätin mennä maneesiin ensimmäisellä kerralaa. Maastoon ehtisi myöhemminkin Niimpä hain Nannan satulan ja suitset. Jätin satulan satulatelineeseen ja aloin purkaa suitsia paketista. Otin riimun pois ja ripustin sen samaan naulaan narun kanssa. Sain kuolaimet tosi helposti suuhun, Nanna oli ihan sairaan kiltti! =)Kävin sen kanssa maneesissa vain vähän kävelemässä ja ravaamassa. Laukkasinkin pari kierrosta mutta Nanna oli niin virkeä että päätin jättää sen siihen. Se oli ihana ja tosi reipas, mutta ei kuitenkaan lähtenyt käsistä. Ratsastuksen jälkeen hain repustani pienen porkkanan ja syötin sen Nannalle kun olin vienyt varusteet takaisin niille varattuun paikkaan. Harjasin Nannan vielä pikaisesti ja vein sen siihen trhaan mihin Wellu oli neuvonut. Se lähti iloisesti ravailemaan heti kun olin päästänyt sen irti. Kävin sanomassa Wellulle heipat ja lähdin pyöräilemään kotia kohti koko matkan hymyillen.

Hyvä nyt tuli oikeaan paikkaan. Poistan tekemäsi hoitovihkon.
-Ritsku