Claran hoitovihko

Opettaja ilmoitti koulupäivän päättyneen ja kaikki lähtivät kotiin paitsi..Ennu, emmu ja minä. Me suuntasimme pyörämme kohti tallia, reput selässä. Matka kesti n. 20min, mutta aika kului nopeasti rupatellen ja nauraen. 20minuutin päästä olimme tallilla ja suuntasimme kukin oman hoitsun luo. Päätin ottaa tänään kohteeksi Claran, koska viimeksi olin Nemon kanssa. Menin lörpötellen( lörpöttelin ihan omia outoja juttuja:P) Claran karsinaan. Minulla oli tänään lentopallo treenit, joten minä en voinut olla täällä kauaan, siksi harjaan ennen ratsastusta vain satulan kohdan ja kaviot ja pään. Otin dandy harjan ja harjasin sen satulan kohdan mihin satula asetetaan. Pään harjauksen ja kavioiden putsauksen jälkeen lähdin laittamaan kamat päälle. JATKUU

Ensi kerralla omituinen juttu...

2/2

Satulamysteeri

Lähdin satlariin hakemaan suitset ja satulat. Otin suitset koukusta, mutta missä satula on! katsoin onko, joku laittanut sen väärälle paikalle. tutkin koko satula telineen ja satlarin. Kävin vielä katsomassa Claran Karsinan, jos satula olisi laitettu siihen, mutta ei se ollut siinäkään. Muutkaan eivät tienneet satulasta. Wellu oli pitämässä hyppäriä, enkä voinut mennä häiritsemään niin tärkeätä tuntia. Palasin kärsimättömän Claran luo. Päätin mennä ratsastelemaan sitten ilman satulaa.

Kun suitset oli pistetty päähän ja olin mennyt kentälle. Noussut selkään ja tehnyt alkuverkat niin harjoittelin vähän koulua. Menin ensiksi pohkeen väistöä lävistäjällä ja nostin uralla ravin. Menin pari kertaa näin ja sen jälkeen kokeilin avoa. Ensimmäinen meni huonosti pukkien kera. Toinen kerta onnistui ilman pukkeja, mutta Clara ei viitsinyt kääntyä vaan meni uralla kummatkin jalat. kolmas kerta toden sanoo se onnistui hyvin ja annoin clara laukata vähän ja tei muutamat laukanvaihdot. Siiryin vielä raviin ja siitä vähän ajan päästä käyntiin ja annoin pitkät ohjat. Kävelin kierroksen ja pyysin emmaa avaamaan portin. Ja kävelin Claran kanssa tallin ovelle. Huomasin miehen tuovan satulaa. Tunnistin jo kaukaa, että se oli claran satula. Kävelin miehen luo ja kysyin, miksi hän kantoi Claran satulaa.
-Wellu kertoi illalla huomanneen että vastin hihna oli vähän kulunut, mies kertoi.
Hyppäsin Claran selästä ja huomasin Wellun tulleen tuntilaisten kanssa. Wellu tosiaan kertoi huomanneen vastin hihna olleen melkein poikki. Vein claran karsinaan ja autoin wellua tekemään hepoille ruuat. sen jälkeen menin katsomaan kun emma ja enni hyppäsivät ja samalla mutustelin eväitä.
Arvoitus on ratkennut:[/font] Satulamysteeri


Hyvä tarina : ) Saat 170 ve!

-Wellu

Minun oli tultava katsomaan Nemoa. Nemo oli karsinassa ja hirnahti minut nähdessään. Menin karsinaan ja tutkin Nemon haavaa. Haava näytti jo paremmalta, mutta sillä ei voinut vielä ratsastaa. Menin huikkaamaan Wellulle haavasta ja sitten menin päivän asiaan, josta olin älypäätänkin tullut tallille. Sillä aijoin mennä Claran kanssa maastoon.

Menin hakemaan Claran Tarhasta, sillä Claralla oli ollut aamupäivällä lomalla. Ulkona oli niin kylmä, siksi Clara antautui helposti. Vein Claran päätälliin ja omaan karsinaan. Harjasin sen, että sen jäsenet tulisivat lämpimiksi. Hain vielä satulan ja suitset. Mukaan otin vielä suojat ja puoliloimen. Sain kannetuksi ne Claran karsinan eteen. Otin ensiksi suojat. Ja pujautin ne etusiin. Sitten satulan kimppuun. Clara tanssahteli vähän, mutta se oli hyvä, koska se ei voinut pullistella. Satula oli paikkoillaan. Sitten enää suitsiin. Tartuin claran ihanaan lämpöiseen turpaan ja hellittelin sitä, mutta ei aikaakaan kun Clara huomasi olevansa kuolaimet suussa. Otin vielä puoliloimen ja asettelin sen Claralan päälle. Laitoin tavarat paikoilleen ja lähdin tepastelemaan ulos Claran kanssa. Nuuhkaisin lumista ilmaan. Clarakin oli innoissaan lumesta. Nousin Claran selkään ja suuntasin kohti maastoa.

Maastossa ravasin hetken pitkän kävelyn jälkeen. Claralla on ihanan tasainen ravi kun olin perusistunnassa. Otin hetkeksi käynnin ja annoin Claran kurkottaa lumista hankea. Otin uudestaan ravin ja ravasin hetken. Tällä kertaa kokeilin nostaa laukan käynnistä(onnistuisikohan). Otin käynnin ja kävelin hetken. Annoin samalla Claralle tiedon, että kohta laukataan. Annoin laukkapohkeet ja Clara nosti ihanasti laukan. Lisäsin hiukan vauhtia. Viileä ilma puski päin naamaa, mutta se tuntui ihanalta. Clarankin harja hulmusi ihanasti. Clara ei millään halunnut ottaa käyntiä joten annoin sen vähän aikaa ravata. Kun Clara vähän väsähti, niin käyntiin siirtyminen onnistui helpommin. Nousin hetkeksi pois Claran selästä ja talutin hetken sitä, ettei minun jalat jäätyisi. Metsässä oli rauhallista. Ei kuulunut muuta kuin tikan hakkaamista puuhun. Metsän reunasta pilkotti peltoa. Kun tulimme pellon reunaan, nousin takaisin selkään. Nostin laukun ja laukkasin pitkin peltoa. Nousin jalustimille seisomaan ja annoin Claran puuhaltaa täyttä laukkaa pitkin peltoa. Näin Pellon toisella puolella kaksi pientä ponia itse asiassa 3 ponia menin lähemmäs ja huomasin siellä olevan tuttuja ihmisiä. Emma talutteli chyrryä ja enni oli varmaan saanut luvan talutella rosea ja essu oli Oskun kanssa. Yhtäkkiä kuului takaamme kiljahdus ja kuului rymistystä. Siellä Hanna makasi maassa ja kiljui: ”ottakaa jimmy kiinni!” Jimmy laukkasi suoran meidän luo ja me vain naurettiin. Hanna tuli ottamaan nolona Jimmyn kiinni ja loppuen lopuksi hänkin purskahti nauramaan. Nousin Claran selästä ja lähdimme kaikki suuntaamaan kohti tallia. Tallin pihalla varasimme jokainen oman hoitopylvään ja haimme sisältä harjat. Kaikki muut paitsi minä harjasimme ponit, mutta minä ensiksi otin kaikki kamat Claralta. Aloin harjaamaan sen jälkeen Claran puhtaaksi. Päätimme yhdessä, että voisimme viedä nämä hepat laitumelle eli: Jimmyn, Claran, chyrryn, Rosen oskun. Paitsi osku sai mennä alexin kanssa tarhaan. Päästimme ponit laitsalle ja muut menivät lämmittelemään satlariin. Minä ja enni haimme omat vuonis pullerot myös samalle laitsalle. Varasimme vielä omille hevosillemme tarhan, ja kun alex ja Osku olivat nelos tarhassa, niin päätimme ottaa viitos tarhan. Kun heppamme olivat tarhassa, niin liityimme marttakerhoon joka oli satlarissa. Samalla kaikki puhdisteli hoitsujen kamoja. Tänään oli Tupla ihana päivä tallilla.

Hyvä tarina! Saat 100 ve!
-Wellu

Tässä olisi pari töherrystä





Saat yhteensä 40 ve!
-Wellu

Kaikki me kolme

Kurkkasin ikkunasta puoliksi avatut silmäni. Kirkas valo änkeytyi sisälle kaihtimien lävitse. Siristin silmiäni ja huomasin yöllä sataneen lunta ainakin 20cm. Menin keittiöön ja huomasin lapun, jossa luki:

Olemme kaupungilla. Tulemme vasta iltapäivällä. Sinä voisit viettää aikasi vaikka tallilla. Tässä on bussi rahaa.
T: Äiti ja Iskä

Tutkiskelin rahoja, siinä oli vitosen seteli ja hiluja. Avasin jääkaapin, jossa ei ollut melkein mitään. Ajattelin, jos matkalla voisin ostaa ylijääneillä rahoilla evästä. Hain lompakkoni ja kaadoin sen, josta tipahti pari 2euron kolikkoa. Näillä rahoilla evästä piisaa, tuumin itsekseni.

Pienkin huomasin itseni olevan bussissa ja ostetut eväät käsissäni. Jäin tallin pysäkiltä pois ja kiiruhdin talliin. Menin omien hoitsujeni luokse. Clara tunki turpansa kaltereitten väliin. Silitin sitä ja samalla kuului matala kimeän hirnahduksen. Kurkkasin alas Claran jalkojen tyveen, jossa oli pieni varsa ja se katsoi minua sen lumoavilla ruskeilla silmillään. Menin päättäväisesti tervehtimään Claraa ja samalla rapsutin vähän myös varsaa. Kurkkasin nopeasti oven ulkopuolta, jossa luki Ruusukkeen Apollo. Veikkasin myös varsaa, että se olisi Apollo. Hain kaapistani Claran pakin. Karsinan ulkopuolella avasin pakin, josta löytyi harjojen lisäksi myös monta muuta hoitovälinettä. Kun Claralla oli varsa, niin aijoin jättää ne rauhaan, mutta silti minun piti tarkistaa Clara. Clara oli selvästi harjattu, sillä se ei ollut kovinkaan pölyinen. tutkin kaviot ja putsasin ne. Harjaakin hiukan selvitteli, joka ei ollut kovinkaan takkuinen. Hain vielä viileän ilman vuoksi Claralle loimen ja jätin sen ruoka-kippoon pari namua.

Nemon oli jo valmiina ulos vietäväksi, paitsi loimi enää puuttui. Toppaloimea kuskattaessa huomasin myös Ennin ja Emmun tulleen tallille. ”Teidän myös olisi hyvä auttaa heppojen ulos viennissä” ilmoitin niille. Nappasin vaalean sinisen riimun ja kiinnitin siihen punaisen narun. Otin toppaloimen ja laitoin sen Nemolle. Nemo jo tajusi päivän rutiinin alkaneen ulosviemisellä. Amy oli valmiina, mutta Akku ei.
- Kuka Akun vie? kysyin Enniltä.
- Niin eihän me voida näitä viedä ja sitten vasta Akku, Enni totesi.
- Krisse on tuolla, kysytään sitä avuksi, sanoin ennille.
Krisse tulikin pian auttamaan ja pian olimmekin jo 3tarhan ovella. Päästimme ne samaan aikaan irti ja katsoimme niitten hulvatonta menoa. Akku lysähti melkein portin pieleen piehtaroimaan, kun taas Nemo ja Amy kirmaili ja pärskähteli iloisina. Totesin Ennille, että karsinan siivous on edessä, mutta sitä ennen pitäisi shettikset viedä ulos.

Pikkutallissa Emma oli jo saanut kaikille loimet päälle ja enää puuttuisi tarhaan vieminen. Onneksi muita tallityttöjä oli tallissa ja tulivat auttamaan meitä. ”Minä voisin viedä ainakin Rosen ja Rosin” Emma sanoi. Janina lupasi ottaa vaikeimman eli Junnun, sillä se on tottunut jo vaikeisiin poneihin.
Minä otin Jimmyn, Enni otti Juliuksen, Krisse Chyrryn ja Heeba Monan. Kaikki menivät eri suuntiin viemään ponit. Kesti vähän aikaa, kun kaikki tulivat takaisin pikkutalliin. Minä hain vielä Vilin ja vein sen laitumelle kirmailemaan Juliuksen Chyrryn ja Jimmyn kanssa. Muut huomasikin, että muut olivatki jo viety. Paitsi Clara, kun sillä oli varsa hoidettavana. Niille oli jätetty Mamma ja Nanna seuraksi. Wellu lupasi, että hyvä työ olisi ainakin, että omien hoitsujemme karsinat puhdistettiin.

Joten ryhdyimme heti toimeen Otin kottikärryn ja talikon. Aloitin nurkasta ottaen kakkakikkareet pois. Niitä Nemolla ei ollut paljoa, joten se kävi nopeasti. Päätin ottaa vielä Topin pois, koska sillä niitä löytyi paljon. Lantaa oli aika paljon ja turpeita lähtikin samalla hyvin paljon. Piankin kottikärryt pullotti täynnä lantaa ja odotti tyhjenettämistä. Kävin kaatamassa lastin ja päätin vielä Puhdistaa Tellan, vaikka se ei ollutkaan kovin likainen. Hain vielä levikkeet ja levittelin ne karsinoitten pohjalle. Kävin vielä putsaamassa Claran ja Apollon karsinan. Vein ne siksi aikaa vastakkaiseen karsinaan, joka oli tyhjä. Claran karsina oli hyvin puhdas, joten annoin Krisselle kottikärryt, ettei niitä tarvitse kokoaikaa kuskata. Menin vielä hoitamaan Wilmaa. Wilma oli karsinassaan vielä, koska olin jättänyt sen, varta vasten minua varten. Otin riimun ja aijoin mennä hiukan taluttelemaan sitä. Otin laina riimun, jota käytin ennen, mutta aijon ostaa kyllä uuden. Nappasin riimun mukaan ja lähdin ulos. Wilma heti suuntasi kohti tarhaa, mutta olin valmiina ja ohjasin sen takaisin vasemmalle puolelleni ja menimme kentän toiselta puolelle. Tarhoissa olleet ponit tulivat aitojen viereen ja kurkottelivat Wilmaa kohti. Wilma steppail vieressäni ja halusi muiden luokse. Kiersin tarhat ja tulin tutun tarhan luokse eli 7tarhan luokse. Mimi tuli jo kurkkimaan kaverinsa tuloa. Riimu päässä Wilma änkeytyi Mimin kanssa mukaan laukkaamaan, ”mutta sen verran sinun pitää odottaa, että riimun saa pois päästäsi” änkytin Wilmalle. Vihdoin Wilma rauhoittui ja odotti sen vertaa, kun sain siltä riimun pois. Kun se äkkäsi olleensa vapaa, se kääntyi minuun ja pärskähti ”Kuin olisi kiittänyt minua” mietiskelin nauraen. Katselin kun kummatkin pukitteli innoissaan vierekkäin ja leikki toisten kanssa. Ajatella minulla on ikioma hevonen, mietiskelin ikionnellisena.


(sama tarina on Claran, Wilman ja Nemon päikyissä)


HYVÄ! Saat 130 ve!
-Wellu

Nousin bussista ja kiiruhdin talliin, jossa minua odotti Clara hoitamistaan. Kiiruhdin Claran luo ja katsahdin varsaa kohti. Se oli selvästi kasvanut viime näkemästäni noin10cm. Rapsutin kumpaakin ja mietin samalla, mitä tekisi tänään Claran kanssa. Kävin hakemassa samalla harjat ja aloitin harjaamalla sen kunnolla. Apollo hyöri minun ympärillä, kuin amppari konsanaan. Näykki välillä Claraa huomion osoituksena, mutta Clara ei ollut moksiskaan. Neiti oli ihmeen rauhallinen, mutta Apollo ei niinkään, kun sipaisin pari kertaa harjalla sitä.

Ajattelin viedä Claran jonnekin rauhalliseen paikkaan missä Claran ei pakotettu liikkumaan, mutta sellaiseen jossa se voisi itse liikkua ja päästä karsinasta vähän ulkoilemaan. Otin riimun-narun ja laitoin sen kiinni riimuun. Suuntasin ulos ja minä ajattelinkin oikein, että Apollo ei kauas mennyt Clarasta, vaan pysyi tiiviisti sen vierellä vilkuillen ympärilleen tarkasti.

Tulin maneesin ovelle ja huomasin sen olevan sopivasti tyhjä. Päästin Claran vapaaksi ja se lähti maleksimaan maneesin toiselle laidalle Apollo kintereillään. Apollo oli niin söpö, kun se kurkki ympärilleen ja tarkkaili kaikkea ihmeellistä esim Claran jälkiä. Naurahdin hieman, kun Apollo jäi tutkimaan yhtä pientä jälkeä ja kun huomasi emon olevan kaukana, niin siitä lähti pieni vinkaisu ja Apollo painelikin jo täyttä laukkaa emonsa perään. Siirryin huomaamattomasti maneesin puolelle ja tulin rauhallisesti Claran luokse. Rapsutin sitä hiukan ja lähdin kävelemään toiseen suuntaan ja toivoen, että Clara lähtisi mukaan, niin Clara sipsutteli perääni. Lähdin hitaasti ”ravaamaan” ja Clarakin nosti hölkkää ravin ja seurasi minua. Siirryin takaisin kävelemään ja käännyin Claraan päin ja rapsutin sitä. Clara tutki taskujani makupalan toivossa ja otin sen samalla kiinni. Kiepsautin siihen narun kiinni. Clara hörähti hiukan ja kuului vain kavion kopsetta, kun Apollo laukkasi äitinsä luo. Avasin oven ja lähdin tallustelemaan kohti päätallia, jossa Clara asui. Matkalla huomasin Wilman ja Mimin olevan tarhassa kirmailemassa ja Tessan joka vei juuri Mammaa tarhaan.

Tallissa päästin Claran irti ja jätin ne rauhaan. Menin satlariin, jossa huomasin Krissen ja Janinan. Ne pölöttivät juuri hoitsuistaan, eväitä mussutellen.

- Moi, sanoin niille ohi kulkiessani kaapilleni.
- Moi vaan, Krisse sanoi suu täynnä leipää.
- Olit varmaankin Claran luona, se jatkoi.
- Joo, vein sen ja sen varsan ulos vähän liikkumaan, vastasin pää kaapissa.

Otin Claran varusteet ja siirryin Krissen ja Janinan seuraan. Pesusienellä hinkkasin satulan puhtaaksi satulasaippuan avulla. satulan ehdin putsata hyvin, mutta suitset piti vain nopeasti sipaista öljyllä, koska iskä oli sanonut että tulisi hakemaan minua 15minuutin päästä ja halusin tehdä muutaman jutun vielä ennen kotiin lähtöä.

Suuntasin kohti pikkutallia ja menin Wilman luo. Siellä Wellu juuri haki Wilman kamoja ja käski tuomaan Wilman uuteen kotiinsa. Lähdimme kohti yksäritallia. Siellä Mimi odottikin jo innoisaan 16 karsinassa. Laitoin Wilman 17 karsinaan. Wellu vei Wilman kamat ja päästin samalla Wilman tutkimaan paikkaansa. Menin järjestelemään kaappiani ja laitoin Wellun kanssa Wilman Satulan paikoilleen ja minä menin putsaamaan kuolaimet jotka olivat hiukan likaiset. Puhuimme hiukan minun omasta hevosesta, jonka olin tuonut tänne hoitajaa kaipaamaan. Tarkoitin sillä Ciriusta.

Menin takaisin pikkutalliin, jossa Cirius oli. Menin sen luokse ja tarkistin sen kaikki paikat. Huomasin Minkan tekevän hyvää työtä, sillä Cirius oli hyvin puhdas eikä siinä näkynyt mitään erikoista. Laitoin Ciriukselle loimen ja vein sen laitumelle yksikseen kirmailemaan, sillä se ei ole saanut tänään mitään liikutusta. Huomasinkin isäni olevan jo pihassa, joten hain kamani ja lähdin kotiin.


Hyvä! saat 100ve
-Wellu

Harjoitusnäyttelyt 1.5.2010
Hevostammat

Tänään oli suuri päivä, sillä tallilla pidetään harjoitusnäyttelyt ja olin tietenkin osallistunut. Kipaisin alakertaan, jossa söin nopeasti aamupalan ja kiiruhdin autoon, jossa iskä oli jo odottamassa.

Kisapaikalle
Auto kurvasi tallille. ”Ohhoh taidan olla myöhässä. kaikki jo ovat ulkona” ajattelin ääneen. Kömmin äkkiä autosta ulos muiden luo. ”Olenko myöhässä. Ainakin katsoin että lähdin ajoissa kotoa” sepitin muille. ”Ei, olet ihan aikaisessa, Hanna sanoi ja yritti halita Santtua narussa. –Me itse olemme vähän liian aikaisessa. Halusimme hiukan verrytellä ponejamme, Hanna jatkoi. Samalla kuului tuttu ääni: Moi, Ritsku. Olen ottanut Wilmalta loimen pois valmiiksi ja vein sen kuivumaan, se oli vähän hikine. Tajusin sen heti, että ääni kuului Ennille. Tyttö tuli taluttaen isoa knabstrupper- tammaa.

Ei tulosta
Kiiruhdin Wilman luo, joka oli iloinen saapuessani. Harjapakki oli jo tuotu karsinan eteen, joten aloinkin jo harjaamaan Wilmaa. Tamma oli puhdas muuten, mutta hikinen, sillä loimi oli luultuani ollen koko yön sen päällä. Harjailin tammaa, mutta ei näyttänyt tulleen tulosta. Märät läntit eivät millään halunneet oikaistua, joten oli pakko tyytyä pesuun. Toivottavasi tytöt olivat oikeassa, että aikaa oli vielä reilusti.

Pesulle
Avasin karsinan oven ja laitoin Wilman viereiseen pesukarsinaan. Kukaan ei nähtävästi ollut käyttänyt pesutilaa hyväksi. Aloin lirutella pikkuhiljaa vettä lattialle ja kokeilin oliko vesi jo sopivaa. Vesi alkoi olla keskivertaista, joten lorottelin vettä Wilma päälle, joka alkoi tanssahdella ympäri, mutta muistin neuvot: Suihkuttele hevosta ja heti kun se on paikoillaan. Vähän ajan päästä alkoi tulla tulosta ja sain tamman pestyä, ettei se hötkinyt liikaa. Laitoin ison pyyhkeen sen päälle ja talutin sen käytävälle kiinni. Putsasin käytävällä kaviot ja putsasin kaviot kavioharjalla ja laitoin vielä päälle kaviorasvaa. Laitoin kiillotusainetta harjaan ja häntään. Kammalla vedin ja oikasin harjan. ”Noin! Wilma näyttää olevan valmis, Puhkuin intoa.

Harjoittelemaan vai…
Menin taluttamaan aurinkoiseen kevät säähän Wilmaa. Iloinen tuuli otti meidät vastaan ja siirryimme kentälle. Muitakin näytti olevan kentällä harjoittelemassa. Löysin Ennin Mimin kanssa. ”Meidän luokka on seuraavana” Enni sanoi äkkiä” Mitä!! Karjaisin ja sain Wilman ja Mimin hiukan vipinää. – En ole ehtinyt harjoitellakaan edes. ”No äkkiä harjoittelemaan! Enni hihkaisi ja tuuppasi minua, mutta pysähdyin siihen sijoille ja korvani kuuntelivat: Ja seuraavaksi vuorossa Tamma luokka! En pystynyt liikkumaan. En tiennyt mitä tehdä oli vain pakko mennä maneesiin. Nämä olivat ensimmäiset näyttelyt. Enkä ehtinyt edes harjoittelemaan.

Jännitystä
Menin maneesiin suoraan kävelemään. Kaijuttimista kuului: Ömm, Ritsku voisi mennä hevosen ulkopuolelle.. Ei aikaakaan, kun nopeasti olin jo toisella puolella. Olin ihan punainen. Tuomarit katsoivat Wilman askeleita ja ei aikaakaan kun tuli vaikein osuus: Ravi! Annoin ohjeet Wilman siirtyä raviin ja siinä me mentiin, tuikki tavallista ravia. Wilma ei hötkyilyt ollenkaan. Se vain ravasi kaula kaarella. Korvat kääntyilivät pienten äänien suuntaan, mutta ei. Wilma vain ravasi ja minä sen kannoilla. Tuomarit ohjasivat minut niiden eteen ja yritin laittaa Wilman jalat hyvin, mutta jalat sojotti minne lie ja Wilma näytti olevan hiukan liian etukenossa. Tuomarit kysyivät minulta kaikenlaisia juttuja ja minä pölpötin jotain niille. Tuomaristo oli Wilman kimpussa ja hymyilin liiankin paljon kun tuomari veti sormet harjasta ja nehän ihan luisuivat irti siitä. Tuomarit istuivat paikoilleen ja antoi minun mennä.

Lisää äXsöniä ja vanha tuttavuus
Ovesta meni sisään Enni Mimin kanssa. Minulla ei ollut aikaa jäädä katsomaan Ennin suoritusta, sillä minulla oli tulen palava kiire Claran luo. Olin unohtanut sen kokonaan. Huomasin ilokseni, että vanha tuttuni oli saapunut tallille: MUHKU! Annoin narun Muhkun käteen ja ohjeistin hänet: Vie Wilma karsinaan.. öö 16karsina. Tiedät kyllä. Sido se kiinni ja… sillee. Olisin tarpeeksi kiitollinen jos teet sen. Muhku vain katsoi minua ja sanoi hiljaa: No totta kai vanhaa hoitsua hoidan ja lähti yksityistallille päin. Minä taas suorastaan juoksin päätalliin, jossa torkkuva hevonen oli. ”Claraa täällä olen miiiiinää!” juttelin sille. Nappasin sen kiinni ja harjaisin sen nopeasti, mutta tarkasti. Katsoin kelloani ja hymähdin: No olenhan minä vika, mutta pitäisi vielä harjoitella. Putsasin kaviot ja otin suitset ja lähdin ulos. Ajattelin vain kuinka olin käyttänyt aikaa Wilman kanssa. ”Olen kyllä aika tollo, ajattelin, mutta seuraavissa kisoissa ajattelen sinuakin” ja rutistin Claraa. Menin kentälle. Nyt oli aikaa vielä vähän ennen kuin menen maneesiin. En kävellyt kauaa, sillä kyllä kaikki ponit kävellä osaa. Siirryin nopeasti raviin. Hiekka vain pöllysi ja olin nähtävästi saanut katselijoita. Äkkiä olikin jo minun vuoroni.

Loppu huipennus
Astelin Maneesiin ja huomaisin samat tuomarit. Kävelin uraa pitkin ja olin tällä kertaa muistanut oikean puolen. Tuomareilla oli tarkka katsekontakti Claran askeleisiin. Ravissa Clara alkoi heti hötkyillä ja minun piti hiukan komentaa tätä. Tuomareiden edessä Claran jalat olivt ihanasti. Juuri sellainen kuin piti olla. Olin hyvin nolona kuinka sama mies tarkisti harjan ja sen sormet jäivät takkuun kiinni. Katselin muualle ja huomasin Miehen joka nosti Claran jalan. Ihmeellistä jalka nousi kiltisti maasta. En ymmärtänyt kuinka nopeasti aika oli kulkenut, sillä jo nyt pääsin maneesista pois. Talutin Claran kentän poikki suoraan karsinaansa ja lysähdin ensimmäiselle tuolille minkä näin. Näin Ennin, joka tuli juuri ovesta sisään.
- Menikö huonosti? Enni kysyi minulta, kun näytin niin sairaalta.
- Ei, tai no emmä tiiä, sille ehkä vähän, mut oon vaa niin rätti väsynyt ku on ollu karsee kiire, sepitin Ennille – Tuomarit hiukan katto mua kun olin tehny Wilmalle niin paljon vaivaa ja se yks mies katto Wilman harjan ja veti sormet siitä harjasta läpi ja samoin teki myös Claralle ja sit ne sormet stoppasm, ku olin unohtanut selvittää harjan, nauroin kippurassa ja tipahdin tuolilta.
- Miten sulla meni? Kysyin, kun olin taas tuolilla.
- No Mimi meni ihan hyvin. Itse asiassa mahtavasti. Sen luonteeseen verrattuna ja puunasin sen ihan kuntoon. Amylla kyllä meni niin mahtavasti, Enni nauroi. Se vähän pukitteli siellä, Enni jatkoi maha kippurassa.
- Viel ilta päivällä ruunien ja nyt kyl yritän painostaa siihen, jaktoin ja lähdin hoitmaan Claran.