Rosen hoitovihko

Heräsin aamulla aikaisin.Oli launtai, saisin olla koko päivän tallilla.ulkona oli kylmä,joten laitoin lämpimästi päälleni.
Odottelin hetken bussia. sitten se jo tulikin.
Tallilla rose odottelikin jo minua karsinassa. Menin heti rosen luo. Laitoin roselle loimen ja vein tarhaan.
Kun olin saanut rosen tarhaan, menin siivoamaan karsinaa.Hain talikon ja kottikärryt varastosta.
Onneksi karsina ei ollut kovin likainen, joten siivoaminen kävi nopeasti. Vein likäiset oljet ulos ja kottikärryt
ja talikon varastoon. Puhdistin myös satulan ja suitsen. Sitten hain rosen sisälle. Kiinnitin rosen käytävälle ja
lähdin hakemaan harjoja .Palasin rosen luokse harjaboksi. Otin loimen pois ja aloin harjata rosea.
Kävin katsomassa toimiston seinällä olevaa tuntilistaa. Rose ei menisi tänään tunnille joten voisin ratsastaa
maneesissa. Hain suitset ja satulan satulahuoneesta. Laitoin ne roselle. Laitoin itselleni kypärän ja hanskat .Otin myös mukaani raipan. Talutin rosen maneesiin. Nousin kentän keskellä selkään. Kiristin satulanyön ja säädin jalustimet. Lähdin kävelemään uralla pitkin ohjin. Kun olin kävellyt tarpeeksi, otin ohjat käteen ja nostin ravin. Menin myös puomeja jotka olivat jääneet eiliseltä tunnilta.
Seuraavaksi oli laukan vuoro .Nostin laukan kulmasta. Rose laukkasi hienosti...mutta kun annoin hieman raippaa, niin rose pukitti parikertaa…L Mutta pysyin onneksi satulassa…J

Kävelin vielä lopuksi .Tulin alas selästä kaarrossa ja talutin rosen talliin. Laitoin rosen karsinaan ja otin satulan ja suitset pois. Harjasin rosen kunnolla ja annoin vielä porkkanan. Vein satulan ja suitse paikoilleen. Huomasin että Hanna oli siellä puhdistamassa jimmyn satulaa. Laitoin satulan paikalleen ja menin juttelemaan Hannan kanssa. Juttelin Hannan kanssa hetken ja sitten lähdin kotiin.

Tarinasta saat 60 ve!

-Wellu

Kiiruhdin tallille vaikka äiti oli kieltänyt, Koska oli isänpäivä. Mutta en millään voinut unohtaa miten ihana Chyrry oli ollut maastossa. Aion tietysti hoitaa myös Rosea , joka oli selvästi kateellinen kun uusi shetukka oli saanut niin paljon huomiota.
Lunta oli satanut paljon ja minun oli hieman vaikea kulkea jossain kohdissa joissa oli paljon lunta.
Astuin talliin sisään , ja kuulin ensimmäisenä kuinka kaksi shetukkaa hirnui kilpaa tallissa.
Mutta Rose tietenkin voitti Chyrryn...niinkuin kaikki muutkin hevoset.
Päätin viedä kummatkin ulos kirmailemaan lumeen. Laitoin ensin Roselle se oman pinkin riimun ja loimen. Samoin tein myös Chyrrylle (mutta en kyllä laittanut pinkkejä kamoja :´D)Lähdin taluttamaan poneja kohti ovea. Minulla oli kyllä vaikeuksia saada kummatkin yhtä aikaa ulos, koska kummatkin halusivat koko ajan eri suuntiin. Sain kuitenkin molemmat ponit ulos. Mutta sitten Chyrry ärsyyntyi ja yritti potkaista Rosea. Pelästyin niin että päästin vahingossa irti naruista ja siitäpä ponit vasta innostuivat. Pian lumisella pihalla kirmasi kaksi vouhkoa pikku shettistä. Niitä ei tietenkään saatu kiinni.. L
Menin nopeasti talliin pyytämään Wellua ja Enniä auttamaan. Wellu ja Enni tulivat nopeasti ulos tallista kanssani. Ensin yritimme houkutella poneja kuivalla leivällä , mutta ne eivät välittäneet vaan jatkoivat vauhdikasta menoaan. Wellu mumisi jotain kiukkuisena. Mutta emme mekään kovin iloisia olleet, vaikka ponit näyttivätkin söpöiltä lumessa. Sitten sain idean..
Veimme lähellä olevaan tarhaan paljon tuoreita heinä ja avasimme portin. Ahneet pikku ponit tietenkin menivät heti katsomaan mitä siellä oli. Ponit menivät tarhaan juuri niin kuin pitikin ja laitoin portin nopeasti kiinni.
- Haa ,siellä ne nyt ovat ja pysyvät , sanoin innoissani.
- niin ovat , Ennikin totesi iloisesti.
- Talli kaipaisi siivousta ,Wellu muistuttu.
- okei, vastasimme nöyrästi ja menimme talliin.
Päätin puhdistaa ensimmäiseksi Rosen karsinan. Hain kottikärryt ja talikon tallin perältä. Rosen karsina oli aika puhdas. Mutta siivosin sen silti. Vein lannat lantalaan ja menin puhdistamaan Chyrryn karsinaa , mutta se olikin todella likainen , ja taas minun piti kärrätä painavat kottikärryt lantalaan…L
Sitten vei karsinoihin puhtaita olkia ja ihastelin lopputulosta.
Päätin hakea ponit sisään, mutta nyt yksitellen .Kävelin rauhallisesti portille ja kutsuin Rosea. Ponit tulivat innoissaan luokseni ja avasin portin ja luikahdin sisään. Laitoin Roselle riimunnarun ja talutin sen pois tarhasta. Chyrry jäi hörisemään surullisesti tarhan portille. Vein rosen karsinaan ja otin riimun ja loimen pois. Tarkistin myös rosen jalat ,koska potku näytti pahalta. Mutta onneksi Chyrry ei ollutkaan osunut. Sitten riensin hakemaan Chyrryä tarhasta. Chyrry tulikin portille ja laitoin sille riimunnarun kiinni riimuun. Lähdin viemään Chyrryä talliin, mutta yhtäkkiä puhelimeni alkoi soida ja Chyrry pelästyi ja juoksi karkuun. Lähdin tietysti perään, mutta onneksi Chyrry ei jaksanut juosta kauemmaksi vaan jäi odottamaan minua. Otin helpottuneena narusta kiinni ja talutin Chyrryn omaan karsinaansa. Otin Chyrryltä riimun ja loimen pois. Vein kummankin loimet kuivumaan . Sitten menin satlarin penkille istumaan ja muistin puhelimeni. Kukakohan oli yrittänyt soittaa? Avasin puhelimeni ja katsoin. Se oli äiti. Soitin hänelle takaisin ja hän kysyi haluanko kyydin ja minä suostuin. Keräsin tavarani ja menin vielä antamaan poneille porkkanat. Sitten äiti olikin jo pihassa.Autossa mietin mielessäni että olipa touhukaspäivä.. xD

Saat 150 ve!
-Wellu

Astuin sisään talliin. Tallilla näytti olevan hilajaista tänään.Menin rosen karsinan luo.Karsinasta kuului vain rouskutusta ja hiljaista tuhinaa. Avasin varovasti karsinan oven ja astuin sisään.Rose tuli heti tekemään namitarkastuksen. Huomasin että rosen takana oli jotain. Kurkistin varovasti rosen toiselle puolelle. Sieltä tulikin esiin pieni iloinen varsa.Olin ihan ihmeissäni..
Miksi Wellu ei ollut sanonut minulle että varsa oli syntynyt.Olisin mennyt kysymään, mutta varsa oli niin söpö että minun täytyi jäädä katsomaan sitä vielä hetkeksi.Varsa oli kirjava niin kuin rosekin, mutta laikut olivat ruskeita.
Tuleekohan varsastakin yhtä hyvä hyppääjä kuin rosesta,mietin itsekseni.
Wellu tuli karsinan luo ja sonai moi.Vastasin ja kysyin miksi Wellu ei ollut kertonut minulle varsasta.Wellu selitti minulle että varsa oli syntynyt eilen illalla.
Katselimme hetken yhdessä varsaa ja sitten Wellu lähtikin tekemään omia tallitöitään.Olin niin innoissani että olisin voinut katsoa varsaa vaikka kuinka kauan.Anna varsan olla rauhassa Wellu muostutti vielä ja lähti pois.
Tottelin Wellua vaikka olisin kin halunnut jäädä varsan luo.Menin chyrryn karsinan luo.Chyrry hirnui minulle tervehdykseksi.Silitin hetken chyrryä ja menini pois karsinasta.Annoin vielä roselle ja chyrrylle porkkanat ja lähdin bussipysäkille.


hihi, saat 50 ve!

-Wellu
P.s älä ratsasta Rosella nyt vähään aikaan, kerron kyllä, milloin sillä voi taas ratsatsaa!

Kauhea sotku!
Astelin taas tavalliseen tapaani maanatainan talille. Oli jo aika myöhä joten oli pimeää. Pakkasta oli vain muutama aste, mutta minulla oli silti kylmä. Tarhoissa ei näkynyt yhtäkään ponia eikä hevosta. Vilkaisin kelloani ja huomsin että viimeinen alkeistunti oli loppunut vähän aikaa sitten. kiiruhdin tallille ja menin sisään. Huomasin kauhukseni että tallin vasta lakaistu käytävä oli ihan sotkuinen. Kaikkialla roikkui pinteleitä ja riimuja. Myös harjat olivat kaatuneet keseklle käytävää. menin tarkistamaan oliko Rose hoidettu hyvin. Menin karsinan luo ja kurkkasin sinne. Rose näytti olevan kunnossa,mutta minua epäilytti silti. Avasin karsinan oven ja Rose tuli heti luokseni. Huomasin heti että Roselle oli jätetty etu jalkaan jänne suoja ja että karsinan puruissa näkyi minun OMA pintelini, jonka oli roselle ostanut. Otin suojan pois ja vein sen paikoilleen. Näin ei voi jatkua ,ajattelin ja Lähdin Wellun luo. Löysinkin Wellun toimistosta juomasta kaakaota. Ryntäsin kiukkuisena sisään toimistoon.
-Mikäs sinut noin äkäisenä tänne tuo?,Wellu kysyi ihmeissään.
-No tuolla on kauhea sotku!,parahdin.
-onko?,Wellu ihmetteli.
Kerroin Wellulle koko jutun tallin käytävästä ja Rosen jalkaan jätetystä suojasta.
-Kauheaa,Wellu totesi, kun olin lopettanut.
-Tälle asialle pitää tehdä jotain,Minä sanoin.
-Olet oikeassa,Wellu sanoin.
Lähdimme yhdessä siivoamaan tallin käytävää. Wellukin katseli näkyä järkyttyneenä. Minä aloin järjestellä tavaroita paikoilleen siilä aikaa kun Wellu tarkisti tunnilla ollet ponit. Huomasin satulahuoneen korin olevam täynnä eri paria olevia pinteleitä. Tunti ponien pinteleitten joukosta löytyi mös minun Roselle hankkimani pinkii pinteli! Otin sen mukaani ja vien harja boksiini. Kun kaikki oli saatu siivottua ja satulahuone järjesteltyä menin Wellun kanssa tekemään ilmoitus taululle lapun, jossa luki näin:
Hoitajat ja tuntilaiset lukekaa!
Kaikki tavaratpitää pitää paikoilleen joka käyttö kerrän jälkeen ja toisten omiin tavaroihin ei saa koskea.
Wellu katseli lappua tyytyvaisenä ja laittoi sen nastalla kiinni ilmoitus tauluun.
-hyvä kun saimme tallin siivottua mutta minun pitää nyt lähteä,Wellu sanoi.
-Okei,vastasin.
-Haluaisitko sinä ruokkia hevoset?,kun kerran olet täällä,Wellu kysäisi minulta.
-juu,vastasin hieman epäröiden.
-Ritsku lupasi tulla avauksi,Wellu lisäsi.
-Kyllähän minä sitten,Vastasin iloisena.
Ulko kuuluikin jo Ritskun ääniä.
-Sieltä se jo tuleekin,wellu sanoi ja lähti ulos tallista.
Rupesemme yhteis tuumin jakamaan hevosille ilta ruokia. Menimme hakemaan ruokia rehuvarastosta. Mutta huomasimme että lipä laatikko oli tyhjä ja pelletit olivat kaatuneet lattialle.
-Mitä täällä on oikein tapahtunut?,Ritsku ihmetteli.
Selitin Ritskullekkin mitä oli tapahtunut kun olin tullut tallille.mRitsku näytti kauhistuneelta.
-Eivät kai ne koskeneet Glaran kalliiseen estesatulaan?,Ritsku kyseli kauhuissaan.
-Eivät onneksi, mutta minun pinteleihini,vastasin.
-No voihan,vastasi Ritsku.
Siivosimme rehuvaraston pikaisesti ja jaoimme poneille ja hevosille ruuat. Ritsku kävi Wilman luona ja minä Menin Rose luo. Hain rosen uuden toppaloimen ja laitoin sen Roselle. Kun Ritsku tuli sammutinmme valot ja lähdimme tallista.Ulkona oli kylmä kun kävelime rivakasti bussi pysäkille. Katsoin kelloani ja juomasin ettäse olisi jo melkein puoli yhdeksän. Tästä ei äiti pitäisi...Mutta onneksi saimme tallin kuntoon!

Loistava tarina. 120ve. Rahaa sait plussaa, kun tarina oli hienosti kirjoitettu ja vuoropuhelut olivat mahtavia!
-Ritsku

Talvinen runo

Laitumella pikkuinen Rose laukkaa,
ja lunta myös hieman haukkaa.
Pikkunen pukkikin lentää,
ja lumi alla kaviotten pöllyää.
Kohta siinä menossa loimikin ratkeaa,
ja riimu katkeaa.
Muttas se ei Rosea haittaa,
kun riehuminen maittaa.

Tälläisen pikku runon tänne tuhersin..

Saat 30 ve
-Wellu

Lähdin taas suoraan koulusta tallille. Pääsin jo yhdeltä koulusta joten
ehtisin olla kauan tallilla..(: Kun Bussi pysähtyi pysäkille menin muitten
mukana sisään ja istahdin penkille. Pian bussi lähtikin jo kohti
Ruusukkeen pysäkkiä.
Kun bussi töksähti pysäkille minä kiitin ja hyppäsin ulos. Aah..taas täällä
ajattelin ja ländin hypellen kohti Ruusukkeentallia. Tallin pihaan päästy
äni huomasin Rosen ja Chyrryn tarhassa. Lähdin kohti tallia ja ajattelin
samalla käydä hakemassa ne sieltä. Menin sisälle talliin ja vein
koululaukkuni satulahuoneeseen ja otin mukaani ponien riimut. Läddin
takasin tarhalle jossa Rose ja Chyrry odottelivatkin.Avasin portin ja
astuin sisään. Chyrry tuli heti luokseni ja painoi lumisen turpanasa syliini
.. Laitoin Chyrrylle riimun mutta Rosea ei huvittanut tulla..Niimpä
joiduin juoksemaan tarhassa muutaman kierroksen ympäri Chyrry
kannoillani... Lopulta sain kuitenki Rosen kiinni ja pääsin jatkamaan
matkaa kohti tallia. Tallissa laitoin ne omiin karsinoihinsa ja otin lumiset
loimet pois. Vein loimet satulahuoneeseen kuivumaan. Mutta yhtäkkiä
puhelimeni soi…
Siellä oli äiti joka sanoi näin: " Et ehdikkään olla tallilla tänään niin kauaa
koska meille tuli muuta menoa.. tulen hakemaan sinut kolmelta..Moikka"
Vastasin pettyneenä.. Suljin puhelimen ja lähdin takaisin ponien luo. Olsin
niin halunnut ratsastaa Rosella tänään, mutta se ei onnistuisi..Sitten sain
idean..voisin päästää ponit kentälle juoksemaan lumeen. Onneksi poneilla
olikin vielä riimut joten talutinne ulos karisnasta ja lähdimme kohti
kenttää. Kentälle päästyäni avasin portin ja talutin ponit sisään. Päästin
intoa puhkuvat ponit yhtä aikaa irti yhtä aikaa...Ponit ampaisivat täyttä
laukkaa toiseen päähän kenttää..Sitten Rose tuli pukitellen takaisin.
Hyppäsin aidan raosta toiselle puolelle. Jäin hetkeksi katselemaan
ponien menoa hetkeksi .Chyrry tyytyi vain piehtaroimaan lumessa mutta
Rose otti ilon irti ja pukitteli pitkin kenttää.. Hetken riehumisen jälkeen
päätin hakea ponit sisään. Otin riimunnarut mukaani ja lähdin takaisin kentälle. Tämä ei tulisi olemaan helppoa.. Kentälle päästyäni ryhdyin kidnappaamaan pikkuisia lumisia poneja. Chyrry rehellisenä poikana antoi jälleen het kiinni..Ja hämmästyksekseni antoi Rosekin. Laitoin poneille riimut ja lähdin taluttamaan niitä kohti tallia. Tallissa laitoin ne omiin karsinoihinsa. Sitten lähdin hakemaan kuivia loimia. Löysin loimet nopeasti kaapistani ja lähdin takaisin. Sain loimet poneille ja annoin vielä taskussani olevat porkkanat. Sitte minun oliki jo kiiruhdettava koska äitini odotti ulkona..

sama kuin Chyrryn päikyssä..

sait 70 ve!
-Wellu
p.s Jätäthän seuraavissa tarinoissa ylimääräiset enterit pois?

Vauhikas ratsastusretki Ennin ja Hannan kanssa

Hyppäsin bussista pois tallin kohdalla. Näin paksun tomupilven takaa että joku tuli minua päin..Se oli enni,
huomasin ilahtuneena.

-Luulin jo että olen yksin täällä pääsiäisenä, sanoin.
-Mielummin ratsastaisin pikkuisella shetulla kun söisin mämmiä?!, Enni naurahti.
-Ontuukos muuten se Amy vielä, kysyin hulestuneena.
-kyllä se hiukan aristelee vielä, enni sanoi alakuloisena.
-Siitäpä sainkin idean.., sanoin salaperäisesti.
-No?, Enni tivasi huvittuneena.
-Tulet Chryllä maastoon minun ja Hannan kanssa!!, paljastin.
-Ööh.., Enni mumisi ja väänsi naamansa hauskasti mutruun.
-No tulen minä, Enni suostui.
-Jee,meille tulee huippu kivaa kun Hanna tuo meille eväätkin, hihkaisin.
-Niinpä, Enni sanoi jo innokkaampana.

Kuulimme takaatamme askelia ja käännähdimme katsomaan. Se oli Hanna! "Moi " huudahdimme yhteen
ääneen. Hanna vastasi ja heilauttu toiveikkaasti isoa reppuaan. Hörähdimme kaikki naurruun ja lähdimme
kohti tallia. Puitten lomasta pilkisti aurinko ja jostain kaukaa kuului kutsuva hirnahdus..
Talliin päästyämme hajaannuimme omien ratsujemme luokse. Hain Rosen varusteet ja harjat. Juuri kun
aloin harjata Rosea..." Voi ei Ransulla oli juuri se kengitys tänään!" Hanna huudahti. "Ota Junnu"
huudahdimme yhteen ääneen, vaikka tiesimme että ori oli aika haastava. " No kai minä sitten tulen sillä"
Hanna sanoi epäröivällä äänellä. Sitten tallin laskeutui tasainen hiljaisuus. Jostain kuului vain hiljaista
ähinää ja tasaista harjausta. Sain Rosen puhtaaksi ja kaviotkin olin katsonut alussa. Pujahdin ulos
karsinasta ja suunnistin satulahuoneeseen. Satulahuoneesta otin mukaani satulan ja suitset. Otin
varmuuden vuoksi myös pintelit mukaani. Sitten palasin takaisin Rosen karsinalle. Rose hörisi karsinassa
ruuan toivossa..Mutta nyt ei ollut aikaa siihen! Avasin karsinan oven ja astuin sisään. Sain Rosen
varustettua nopeasti, kuten myös itseni. " Ollaanko täällä jo valmiita" kuului Hannan napakka ääni tallin
perältä. Vastasimme myöntävästi ja lähdimme kukin taluttamaan omaa poniamme ulos tallista.

Pihalle päästyämme ryhdyimme tarkistamaan varusteita. Kun kaikki oli hyvin laitettu, ponnistimme
satuloihin. Säädimme jalustimet sopiviksi ja otimme ohjat hyvin käteen.

-Mun jalathan menee tän mahan ympärille ja tää on niiiiiiin hidas verrattuna Mimiin, Enni valitti
naurahtaen.
-No koitanyt kestää, viisastelin.
-Mä en ole kyllä yhtään varma tästä, Hannakin puuttui keskusteluun.
-Hyin se menee!, rohkaisin.
-Mennään!, kuului Ennin napakka pyyntö.

Kaikki ponit näyttivän olevan aika reippaalla tuulella, etenkin Junnu joka oli koko ajan Rosen perässä.
Hanna sai kyllä todella hyvin villin orinsa hallintaan ja jatkoimme käymäjalkaa metsäpolkua pitkin. Pian
olimekin jo pellon laidalla. "Ravataanko?" kuului Hannan huuto perästä. Junnu ja Rose päättivät ottaa heti
ilon irti maastoretkestä pukittamalla pari ilmavaa pukkisarjaa. Hiekka pöllysi ponien kaviosta
ravatessamma metsäpolkua pitkin kohti järven rantaa. Chyrry oli hitaampi kuin muut joten jäi hetkessä
jälkeen..Mutta ei kauaksi aikaa sillä se pinkaisi laukassa perään minkä kaviostaan irti sai. Enni ei
tietenkään ollut varuitunut ja tipahti tömähtäen maahan. Minä ja Hanna huomasimme sen joten
hiljennimme ponit käyntiin ja ratsastimme Ennin luokse Chyrry mukanamme.

-Perun kaikki sanani hitaista shetallanninponeista, Enni vakuutti naurua pidätellen.
-Mähän sanoin, Muistutin Ennia kiusoitellen.

Kun Enni oli satulassa jatkoimme matkaa käynnissä. "Laukataanko?" kuukui Ennin iloinen huuto. Siinä
samassa ponit ampaisivat neliin. Maa tömisi kavioden alla. Pian olimmekin jo tiukan laukkakisan lumoissa.
Edes Rose ei pärjännyt ylivoimaiselle Junnulle. Edesämmme häämötti jo järven rannassa oleva laavu.
Rantaan päästyämme tiputtaiduimme alas satulasta ja sidoimme ponit kiinni. Huomasimme onneksi että
laavulla oli myös pöytä jossa voisimme syödä eväät. Jäin katselemaan kaunista järvimaisemaa kunnes
havahduin huutoon.." Lakkaa jo haaveilemasata, meillä on nälkä!" ja ääni osoittautuikin Ennin ääneksi.
Lähdin heidän luokseen kattamaan pöytää. Hannan repusta paljastui kaikkea hyvää. Poneillekkin oli oikein
omenat mukana.

Kun eväät olivat viimeistä murua myöten syöty, ryhdyimme korjaamaan roskia reppuun. Kun paikka oli siisti
lähdimme poniemme luokse. Pääsimme hörinöitten saattelemina ponien luokse ja irrotimme ohjat. Päätimme
antaa ponien maistaa hiun järvivettä, vaikka se olikin aika kylmää. Rose maistoi innokkaasti vettä..mutta
se taisikin olla liian kylmää sillä se pärskäytti osan pääleni irvistäen. Mutta Junnulle ja Chyrrylle vesi kyllä
kelpasi. Kun ponit olivat juoneet talutimme ne polulle ja nousumme selkään.

Lähdimme kotiin eri polkua kuin viimeksi. Ravasimme reippaasti osan matkasta kunnes huomasimme että
edessämme oli pari "maastoestettä" jotka olivat kaatuneita puun runkoja. Nostimme laukan ja
lähestyimme esteitä hurjaa vauhtia. Rose hyppäsi ensimmäisen esteen todella reippaaasti joten minulta
meni tasapaino kokonaan. Seuraavalla esteellä.."ÄÄÄk..IIK..!" kuului vain kun minä lensin esteen toiselle
puolelle ja Rose jäi tapittaman toiselle puolelle. Kuului hihitystä kun tytöt palasivat luokseni Rose mukanaan. Nousin takaisin satulaan ja jatkoimme matjaa käynnissä. Hetken kuluttua ravasimme jo ja sen jälkeen hiukan laukkasimme. Koko loppu retki sujui lähes ongelmitta...mutta Hanna oli melkein pudota selästä kun Junnu hyppäsi tien sivuun oravan nähdessään.

Tallin pihassa tulimme alas ratsailta ja taputimme väsyneitä poneja. Talutimme ponit talliin kukin omaan karsinaansa. Otin Roselta uupunena satulan ja suitset pois. Sen jälkeen veinne satulahuoneeseen. Otin sieltä mukaani myös loimen Roselle. Laitoin loimen Roselle ja annoin myös porkkananpalan. Sen jälkeen lähdimme kohti bussipysäkkiä....

Saat 160ve
-Ritsku

2/2 Karkulainen

JATKUU..
..huomasin että karisnan oven olevan riuhtaistu auki ja Rosen kadonneen. Jätin varusteet lattialle ja ryntäsin kohti avonaista ovea. Olinko sittenkin ollut niin huolimaton ja jättänyt karsinanoven auki..?

Ulkona ei näkynyt muita kuin alkeistuntilaset kentällä. Tarkastin silti kentän ja sen ympäristön. Mutta Rosea ei näkynyt missään.. jatkoin matkaani kohto maneesia. Maneesin ovi oli auki ja näin siellä yksityis hevosia ja ratsastajia. Kävelin lähemmäs. Isojen hevosten joukossa erottui tutun värinen poni..ROSE! Miten Rose on tuonne päässyt?, ajattelin hermostuneena. Isot hevoset näyttivät hermostuvan Rosen hyöriessä niiden lähellä. Lähdin vihaisena maneesiin. " Onko tuo pikku poni sinun!? ota se heti kiinni!" Yksi tytöistä huusi minulle. Samassa Rose teki käännöksen ja iso hevonen nousi pystyyn... Tyttö ei osannut varautua joten putosi tömpsähtäen maahan. Menin arastellen kyselemaan tytön vointia. Onneksi tytölle ei ollut käynyt pahemmin vaikka putoaminen oli aika paha. Ryhdyimme yhdessä pyydystämään vauhdikkaita. Rosekin päätti näyttää taitojaan pukittamalla ison sarjan. Viidentoista minuutin jälkeen ponit alkoivat jo kyllästyä juoksemiseen ja antoivat kiinni. Tyttö jäi vielä ratsastamaan hevosellaan ja minä lähdin taluttamaan Rosea talliin. En ollut kiireessä kerennyt ottaa riimua joten talutin Rosea paksusta otsaharjasta, jota se koko ajan yritti nykiä irti kädestäni.

Pian olimmekin jo tallin edessä ja talutin Rosen karsinaan. Olin niin uupunut jahtaamisesta joten päätin lähteä hoitajienhuoneeseen. Mutta ennen sitä tarkistin oliko karsinan ovi varmasti kiinni.. (;

Hahhaa, hyvä! Virheistä opitaan, muista tarkistaa seuraavan kerran karsinan ovi! saat 70 ve!
-Wellu

Inkkareitako?

Astelin pitkin auringon valaisemaa metsä polkua. Hymyilin. Olipa kaunis ilma, mutta tosin todella kuuma. Polulla liiteli muutama perhonen ja ympärillä oli paljon kukkia. Kesä oli parhaimmillaan!

Pian edessäni hahmottuivat hevosten kesä laitumet. Juoksin tarhoja kohti. Hiukseni hulmusivat ja kasvoillani tuntui lempeä kesätuuli. Ohitin tammatarhan jossa hevoset nuokkuivat päät painuksissa. Hidastin vauhtia shettistarhan nurkalla. Etsin katseelleni Rosen tarhasta ja huudahdin: " ROOSEE! Tänne!". Rose nosti päänsä laiskasti ylös ja katsahti ylöspäin. Sen turpa meni rullalle ja kuuluui äänekäs hörähdys. Sitten Rose pinkaisi karkuun mutta ei pitkälle pääsyt ison hölskyvän mahansa kanssa. Pian se jo asteli portille. "Joku on tainnut ahmia vähän liikaa vihreää", nuhtelin ponia. Portilta Rose oli helppo saada kiinni joten miksipäs en voisi ottaa sitä kiinni ja viedä talliin? Enää puuttuisi vain riimu. Katselin ympärilleni ja totesin, riimut olivat tallilla. Yhtäkkiä sain pöhkön idean. Voisin ratsastaa tallille!

En empinyt kertaakaan vaan avasin portin ja talutin Rosen paksusta otsaharjasta ulkopuolelle. Hyppäsin selkään ja napautin pohkeilla Rosen paksuja kylkiä. Rose ampaisia vauhtiin ja minä tarrasin kiinni Rosen paksusta pehkosta. Minun olisi tehnyt mieli kiljua ilosta pomppiessamme kivien ja ruohonyppylöideen yli. Nojauduin harjan ylle ja puristin vielä tiukemmin harjaksista. Olin niin lumoutunut laukan huumasta etta en huomannut edessä olevaa puroa. Yhtäkkiä Rose teki äkkipydähdykse ja minä sinkouduin pyron toiselle puolelle. Hämmästelin hetken maassa ja totesin: " Olemme mekin oikeita inkkareita! Enää puuttu vain sulat ja sotamaalaukset!!". Rose katseli kummissaan minua kun hekottelin maassa. Pian nousin ylös ja pudistelin tomuja vaatteistani. Rose ei meinannu millään tulla puron yli joten minun piti lopulta taluttaa se toiselle puolelle. Kipusin takaisin Rosen selkään ja jatkoimme matkaa kohti tallia.

Pian talli tulikin jo näkyviin. Piha oli aurinkoinen ja joka puolelta kuului iloista puhetta. Talutin ponin hymyssä suin talliin. Tallissa oli rauhallista ja viileää. Päätin hakea Roselle vettä. Lähdin astelemaan kohti rehuvarasto. Nappasin ämpärin mukaani ja täytin sen vedellä. Sitten lähdin kiikuttamaan sitä Rosen karsinalle. Saatuani ämpärin karsinaan lähdin hakemaan harjoja. Kuulin vähän matkan päästä kuinka Rose hörppi äänekkäästi vettä. Hymyilin ja lähdin satulahuoneeseen. Otin sieltä mukaani harjalaatikon ja käännähdin takaisin Rosen karsinalle. Avasin oven ja pujahdin sisään. Katsahdin Rosea joka tapitti minua ruskeilla silmillään. "Olet sinä kyllä aikamoinen inkkariponi!", tokaisin ja aloin harjata napakasti Rosen kylkeä. Harjasin Rosen huolellisesti ja puhdistin lopuksi kaviot. Sitten olikin jo aika lähteä kotiin. hyvästelin Rosen ja vein harjat paikoilleen. Sitten lähdin kohti kotia.

Tälläiset seikkailut tälläkertaa (;

Hauska tarina( : Saat 120ve
-Ritsku

Esteitä

Tepastelin reippain askelin kohti tallia. Ponit olivat palanneet laitumilta ja saisivat taas palata tunneille. Mitäköhän siitäkin tulisi? Olivathan ponit olleet laitumella sentään melkein kaksi kuukautta. Lopetin pohdiskelun ja kirensin tahtia. Pian talli tuli näkyviin ja riensin juoksuun.

Vetäisin tallin ovet auki ja estelin sisään. Tallissa oli hiljaista. Ehdin jo ajatella että olisin yksin, mutta sitten Ritsku tempaisi satulahuoneen oven auki. Pelästyin ja olin vähällä lentää selälleni.
- Moi!, Ritsku huudahti.
- Pelästytit minut melkein puoli kuoliaaksi!, valitin Ritskulle.
- Ai.. anteeksi, Ritsku sanoi nolostuneena.
Mutta pian aloimme kumpikin nauraa tapahtuneelle.
- Olin vain niin innoissani kun olen menossa hyppäämään Wilmalla, Ritsku selitti hihitellen.
- Minäkin olin ajatellut mennä hyppäämään, totesin.
- Kiva!, Sittenhän voit tulla minun kanssani.
Hetken keskusteltuamme päätimme lähteä kentälle kasaamaan esteitä.

Katselimme isoa estekalustoa edessämme.
- Minä haluan sarjan, Ritsku ilmoitti.
Nyökkäsin ja ryhdyin raahaamaan puomeja ja tolppia kentällä. Kun esteet olivat kasassa mittasimme sopivan etäisyyden. Rose saisi kyllä ponnistaa oikein kunnolla päästäkseen yli, sillä väli oli aika pitkä . Olihan Wilma sentään hevonen ja Rose pikkuruinen poni. Yhtäkkiä sain idean.
- Haluan pikkuisen okserin tuonne pitkälle sivulle, sanoin hymyillen.
- Okei, Ritsku sanoi
Kannoimme punavihreät puomit sekä valkoiset tolpat kentän pitkälle sivulle. Kokosimme sen ja säädimme korkeuden Roselle sopivaksi. Ritsku ilmoitti vielä laittavansa hieman korkeamman esteen Wilmalle. Sen jälkeen riensimme talliin laittamaan hevosia kuntoon.


Rose torkkui karsinassaan niin kuin aina kun pitäisi lähteä ratsastamaan. Hiippailin karsinaan harjojen kanssa. Laskin harjat maahan. Tarkastelin uinuvaa pikku ponia hihitellen. Toisilla vain osaa olla hyvät unenlahjat. ” Heippa unikeko! Nyt lähdetään hyppäämään!”, sanoin ponille. Rose säpsähti hereille ja mulkoili minulle. En näyttänyt vähääkään anteeksiantavalta joten Rosekin suostui pitämään silmät auki. Harjasit ponin huolellisesti joka puolelta ja puhdistin kaviot. ”Valmista! enää puuttuisi vain satula”, totesin ääneen hymyillen. Lähdin kohti satula huonetta. Matkalla huomasin Ritskun.
- Oletko kohta valmis?, Ritsku kysäisi.
- Varusteet pitäisi vielä saada laitettua Roselle, sanoin.
- Sama täällä, Ritsku ilmoitti.
Emme tuhlanneet aikaa vaan nappasimme varusteet ja palasimme hevostemme luokse.

Pian tallin käytävältä alkoi kuulua kavioiden kopinaa. Ritsku oli siis jo lähdössä kentälle Wilman kanssa. Miksi minun pitää aina olla niin hidas, manasin mielessäni. Tarkistin vielä että Rosen pinkit suojat olivat hyvin kiinni ja painoin kypärän päähäni. En tietenkään ollut unohtanut turvaliiviä ja esteraippaa.

Olimme kummatkin päässeet ratsujemme selkään ja aloittamassa alkuverryttelyjä. Rose tuntui kummallisen vireältä. En antanut sen haitata vaan ratsastin reippaassa käynnissä uralla. Teimme kummatkin ympyröitä ja suunnan muutoksia.
- Ravataanko?, kysyin.
- Joo, Ritsku huudahti.
Maiskautin Rosen raviin. Ravasin ensin harjoitusravissa ja sen jälkeen kevyessäravissa ympyröitä ja käännöksiä. Ritsku ravasi vielä hetken kunnes aloimme hyppäämään sarjaa. Wilma ja Ritsku aloittivat. He pääsivät oli keveästi ja vaivatta. Seuraavaksi oli minun vuoroni. Rose ampaisi laukkaan ja minä ohjasin tarkasti kohti estettä. Ensimmäinen meni hyvin! Mutta toisella Rose kompuroi ja laskeutui sen vuoksi huonosti esteeltä. Ensi kerralla olisi ohjattava tarkemmin, pohdin. Hyppäsimme sarjan vielä kahdesti ja se sujui jo paremmin. Sitten Ritsku ja Wilma siirtyivät keskemmälle kävelemään, sillä minä aijjoin hypätä okseria. Nostin laukan kulmasta ja ohjasin tarkasti kohti estettä. Rose ei ollut samaa mieltä ja kieltäytyi. ”Nyt kyllä hyppäät”, mutisin oikuttelevalle ponille ja napautin raipalla. Siitä vasta Rose innostuikin ja lähti pukitellen viilettämään läpi kentän.

Hetken päästä löysin itseni syljeskelemästä hiekkaa.
- Sattuiko, Ritsku huuteli kentän keskeltä.
- Ei, mutisin vastaukseksi.
- Osaa tuo kyllä olla itsepäinen pikku otus, Ritsku hihitteli
- Joo, niin osaa, naurahdin.
Nappasin Rosen kiinni ja ponnistin itseni satulaan. Ravasin hiukan ja nostin sen jälkeen laukan. Ohjasin esteelle. Niin kuin arvelinkin Rose yritti samaa temppua uudelleen. Minä en antanut periksi vaan painoin pohkeet kiinni ja maiskutin. Rose hyppäsi hienosti yli, hieman vastahakoisesti kylläkin.
- Hyvin meni, Ritsku kailotti.
Hyppäsin vielä kerran okserin ja sen perään sarjan. Sen jälkeen oli Ritskun vuoro. He hyppäsivät jokaisen esteen liidokkaasti ja tarkasti.
- Vau!, miten sä oikein teet ton?, kysyin uteliaana.
Ritskusta kyllä näky miten hyvin hän sopi tamman kanssa yhteen. Samaa ei voisi kyllä sanoa minusta ja Rosesta, ainakaan välillä. Itse asiassa kyllä pidin Rosesta juuri sellaisena kun se olikin, vaikka se saattaakin kuulostaa oudolta.. (8
- No harjoittelun tulokset alkaa näkyä, Ritsku sanoi.
Laskeuduimme kummatkin ratsujemme selästä ja talutimme talliin.

Tallissa annoin Roselle vettä ja samalla riisuin varusteet. Päätin viedä Rosen tarhaan joten kävin viemässä varusteet pois ja hain tilalle riimun ja narun. laitoin Roselle riimun ja lähdimme tallustamaan kohti tarhaa. Laskin Rosen irti ja suljin portin huolellisesti perässäni. Jäin katselemaan hetken aikaa kuinka laikukas poni piehtaroi villisti maassa. Sitten lähdin tallustamaan kohti talleja.

Mukava tarina! Tarina loppui hiemna tyhmästi, eli kuvaile myös lopussa ja jaksa kirjoittaa tarina kunnolla, myös viimeiset lauseet! muuten hyvä, saat 120 ve!
-Wellu

Ensilumen ihmeet (:


Kävelin hiekkapolkua pitkin tallille. Tuuli ja ilmassa leijaili pieniä lumihiutaleita. Ensilumi! Tänään olisi loistava päivä hoitaa poneja! Tuuli yltyi entisestään, joten juoksin loppu matkan tallille.

Tallin pihassa huomasin Ennin. Enni viittoi minua luokseensa.
-Moi, Enni huudahti.
- Moi, vastasin hymyillen.
Ennillä oli selvästi minulle jotain tärkeää asia, niin innoissaan hän oli.
- Et ikinä arvaa kuinka söpöltä Domino näyttikun se näki lumihiutaleet! Se vaan pukitteli ja riehu Mimin kanssa tarhassa, Enni seliti tohkaissaan.
En ehtinyt edes vastata kun Enni jo riuhtaisi minua takin hihastani jotta seuraisin häntä. Kävelimme ripein askelin kohti tarhaa jossa Mimi ja Domino olivat.

Jo kaukaa erotin kaksi laikukasta pörröistä ponia. Domino viiletti emänsä vierellä pitkin lumista maata. Mutta yht'äkkiä Domino pysähtyi ja hörähti kuuluvasti.
- Voi miten suloinen pikku otus, hehkäisin.
- Onhan se, Enni sanoi hymyillen, ja jatkoi:
- Kiivetään aidalle katselemaan.
Kiipesimme aidalle ja jäimme siihen tutkimaan lumessa nuokkuvia poneja. Yhtäkkiä muistin laittaneeni taskuuni jotain kotoa lähdettyäni. Tunnustelin taskuani ja huomasin siellä olevan pussin. Karkkia! Vedin pussin taskustani ja tarjosin Ennille.
- Haluatko?, kysäisin.
-Juu, Enni sanoi.
Enni laittoi kätens pussiin ottaakseen sieltä karkin. Samassa Domino nosti päänsä hangesta ja lähti tulemaan meitä kohti laukassa. Enni hihitti.
- Dominolla on karkkivaisto!, Enni naurahti.
Katsahdin nauravaan Enniin ja siinä samassa tapahtui jotain hyvin ovelaa..
Domino töykkäisi päällään minua ja en tietenkään ollut varautunut siihen joten tipahdin aidalta vetäen Ennin mukaani. Samassa Domino nappasi karkkipussin joka oli pudonnut kädestäni maahan. Viekas varsa kun oli Domino keksi ravistelle pussia pitäen sen pohjasta kiinni niin että karkit lentelivät ympäri tarhaa. Kun pussi oli tyhjä Domino inahti ja ryhtyi rouskuttamaan karkkeja tyytyväisenä. Mimi pysyi varuillaan laitumen toisella puolella ja katseli ihmeissään varsan touhuja. Minä ja Enni vain tuijotimme varsaa ihmeissämme kunnes ryhdyimme nauramaan äänekkäästi.
- Noita karkkeja ei kyllä enää saa pelastettua tuon karkkihirmun kynsistä, Enni tokaisi naurahtaen.
- EIii,tuolla on vielä yksi toffee karkki!, hihkaisin ja pujahdin aidan raosta tarhaan.
Domino ei pitänyt ajatuksestani joten tuli luokseni luimien ja nappasi karkin edestäni. Näin Ennin kikattavan takanani.
-Siinä meni sitten viimeinenkin, Enni huomautti.
-Niimpä, voihkaisin.
- Pitäisi varmaan hakea Rose tarhaan, mumisin itsekseni.
-Okei, Enni sanoi ja jäi katselemaan Domino moittivasti.

Minä lähdin hytisten harppomaan kohti tallia. En huomannutkaan että ilma oli viilentynyt entisestään. Vetäisin tallin oven auki ja astuin sisälle talliin. Olipa tallissa mukavan lämmintä. Pian olin Rosen karsinalla. Kurkkasin sisään. Poni oli juuri saanut rouskutettua viimeiset heinänkorret. Pujahdin karsinaan silittelemään ponia. " Lähdettäisiinkö pihalle pikku karvapalloseni?", puhelin ponille. Päätin hakea loimen ja rimun satulahuoneesta joten pujahdin takasin käytävän puolelle ja lähdin harppomaan kohti satulahuonetta. Satulahuoneessa suuntasin suoraan kaapilleni. Hetken kaappia pengottuani lyösin pinkin fleeceloimen sekä saman värisen riimun ja narun. Sitten kipitin takaisin karsinalle. Tamma mökötti karsinassa mutta piristyi hiukan tajutessaan että olimme menossa ulos. Hetken päästä karsinasta kuului iloinen hirnahdus. " Kohta pääset pihalle", Kerroin ponille. Menin karsinaan ja asetin loimen ponin selkään. Laitoin vielä kaikki remmit huolellisesti kiinni. " Vielä rimu niin sitten mennään", juttelin Roselle. Pujotin riimun päähän ja kiinnitin siihen narun. Sitten talutin ponin ulos karsinasta.

Ulkona oli alkanut hämärtää ollessani sisällä. Satoi isoja lumi hiutaleita joita Rose tuijotti ruskeillä silmillään lumoutuneesti. Poni pyrähteli eteenpäin innokkasti. " Mennään ihan rauhallisesti, pääset kyllä!" , nuhtelin Rosea. Pian olimme tarhalla. Rose jähmettyi tuijottamaan sen turvalle leijuneita lumihiutaleita. Pärssk! Rose pärskähti kuuluvasti. Muut ponit nostivat kiinnostuneina päänsä ylös heinä kasoista. Päästin Rosen portilla vapaaksi. Poni viiletti heti ystäviensä luokse ja ryhtyi pihtaroimaan innokkaasti lumessa. Olipa se suloisen näköistä! Sitten poni nousu ylös ja ravisteli liiat lumet päältään. Sen jälkeen se kipitti muitten luokse rouskuttelemaan heiniä.

Katsahdin taivaalle. Ilmassa leijaili tuhansia hiutaleita. Ihana ensilumi..<3