Unnan hoitotarinat

Täältä löytyy kaikki Unnan hoitokertomukset. (:

Unna tuotiin tallille aikaisin kirkkaana ja talvisena aamuna. Ensin se haisteli ilmaa sieraimet suurina täynnä ihmetystä uusista maisemista. Lopulta se kuitenkin toipui alkushokista ja alkoi innoissaan hirnumaan lähellä olevan tarhan hevosille ja se saikin muutaman vastauksen. Unna olisi halunnut jäädä ulos, mutta siitä huolimatta talutin sen suoraan talliin omaan karsinaansa. Siellä se tuli heti karsinan ovelle kurkkimaan, kun kävin viemässä sen tavarat paikoilleen. Sitten hain Unnalle hieman heinää ja menin sen karsinan luo. Unna alkoi tyytyväisenä rouskutella välipalaansa ja silittelin samalla hajamielisesti sen harjaa. Oli niin mukavaa, että Unnalle oli löytynyt nopeasti oma karsinapaikka. Havahduin kuitenkin pian, kun Unna vetäisi päänsä ylös ja tunki karsinan ovelle katsomaan sisälle tuotavia hevosia. Silitin hetken sen kaulaa ja jätin sen sitten ihmettelemään tallin menoa.

Päivät kuluivat hyvin ja pikkuhiljaa Unna alkoi tottua uuteen ympäristöönsä. Kävin sillä ratsastelemassa lähinnä maneesissa, koska ulkona oli harvinaisen kylmä. Unna kuitenkin vain nautti saadessaan tehdä töitä lämpimässä. Harjoittelimme usein esteitä ja muutaman kerran koulua. Unna on kehittynyt valtavasti ensimmäisistä kisoista. Ainoa mikä harmittaa on, ettemme pääse maastoon treenaamaan maastoesteitä. Toviottavasti kuitenkin sekin onnistuu kunhan ilmat vähän lämpenee.

Unnan oltua viikko Ruusukkeessa kävimme pienellä maastolenkillä. Unna kulki hyvin nätisti, vaikka se ei ollut pariin päivään päässyt ulos. Vasta laukatessa se paljasti ylienergisen puolensa ja lähti tapansa mukaan riistämään. Ahtaalla tiellä en viitsinyt edes yrittää volttia, vaan nousin hieman jalustimilta ja annoin Unnan laukata oikein sydämmensä kyllyydestä. lumi vain pöllysi kun kiidimme halki lumisen metsän. Vasta useamman minuutin jälkeen Unna alkoi hidastamaan ja osoittamaan väsymyksen merkkejä. Ohjasin sen heti oikotietä tallille, koska hikisenä se voisi vilustua. Tallissa pesin sen huolella ja kuivasin hikiraudalla. Sitten laitoin vielä lämpimän loimen Unnalle yön ajaksi, jotta se ei varmasti saisi kylmää. Sitten halasin sitä vielä kiitokseksi ihanasta ratsastuksesta ja suuntasin kohti kotitallia.

PS. Koska lisäät Unnan Ruusukkeen sivuille? (: Ei mikään kiire siis, mutta voinhan lisätä hoitokertomuksia jo nyt ennen sen lisäämistä sivuille?

Loistava tarina saat 100ve ja Unna on nyt "hevoset"- sivulla:)
-Ritsku

Saavuin tallille suht myöhään iltapäivällä, koska töissä oli mennyt odottettua kauemmin. Kiirehdin heti Unnan karsinan luo, jossa se uskollisesti odotti ja höirisi nähdessään minut. Menin hakemaan heti sen harjat ja aloitin hoitamisen. Unna oli hieman ilkeällä tuulella, eikä harjauksesta meinannut tulla mitään. Lopulta laitoin sen kiinni karsinaan, että sain harjauksen loppuun ja kaviot putsattua. Sitten laitoin Unnalle satulan ja suitset ja talutin sen pihalle.

Pakkanen oli hieman kiristynyt, joten päätin tehdä vain pienen maastolenkin. Unna seisoi aluksi rauhallisesti, mutta pian se jo alkoi viskomaan päätään ja steppaamaan levottomana. "Mikäs sinua painaa?", juttelin sille ja taputtelin sen kaulaa. Unna rauhoittui hieman, joten pääsin nousemaan ratsaille. Silloin Unna jäykistyi ja odotteli jännittyneenä seuraavia ohjeita. Painoin varovasti pohkeet sen kylkiin, jonka jälkeen se lähti suoraan ravaamaan. Pidättelin sitä ja se hidasti vastahakoisesti käyntiin. En tiennyt mikä oli tehnyt siitä niin herkän, mutta ajattelin sen olevan ohimenevää. Ohjasin Unnan metsäpolulle ja hetken kävelyn jälkeen se rentoutui silminnähden. "Taisit kaivata vain hieman raitistista ilmaa", juttelin sille ja taputin sen kaulaa. Kun lähdimme ravaamaan Unna alkoi vikuroimaan, yritin pidättää sitä kunnes muistin lukeneeni joidenkin hevosten vikuroinnin johtuvan liian kovista otteista. Siispä pehmensin otetta ja huomasin, kuinka Unnan ravi muuttui jäykästä tasaiseksi ja se rauhoittui huomattavasti. Minua harmitti etten ollut aiemmin tajunnut sitä sekä lisäksi myös se, että se saattoi olla osasyynä Unnan huonoon kisamenestykseen. Yritin kuitenkin muistaa, että vielä ei ollut liian myöhäistä.

Rauhallisen lenkin jälkeen vein Unnan talliin ja hoidin sen huolella. Tällä kertaa se ei juurikaan vikuroinut, vaan keskittyi odottamaan iltaruokaansa. Kun olin saanut Unnan hoidettua talliapulainen toikin jo sille iltaruokaa. Unna ryhtyi ahnaasti rouskuttamaan ruokaansa ja minä suuntasin satulahuoneeseen viemään sen tavaroita. Kun kaikki oli paikoillaan ja Unna tyytyväisenä karsinassaa, saatoin lähteä hyvillä mielin kotiin.

Saat 100ve
-Ritsku

Unna on kehittynyt hurjasti ja viime kisat menivät sen vuoksi todella hyvin. Se ei enää kauheasti temppuile ja se on siksi huomattavasti helpompi ratsastaa. Pehmennetty ote on auttanut myös sen liialliseen herkkyyteen.

Eräänä kauniina talvipäivänä Unnalla sattui kuitenkin olemaan huono päivä. Olimme menossa ratsastamaan maastoon, kun se yhtäkkiä rupesi aivan hirveästi veuhtomaan ja riistäytyi lopulta irti otteestani. Se laukkasi häntä hulmuten suoraan metsikköön. Aluksi iski kamala paniikki, enkä osannut tehdä mitään. Sitten juoksin hakemaan tallista kauroja ja lähdin kiireellä kohti polkua, jonne Unna oli hetki sitten hävinnyt.

Juoksin niin kauan kuin jaksoin, mutta Unnasta ei näkynyt jälkeäkään. Olin jo soittamassa apua, kun läheiseltä niityltä kuului hirnahdus. Unnahan se siellä seisoi yltä päältä lumen peitossa: se oli nähtävästi kyllästynyt odotteluun ja päättänyt ottaa ilon irti vapaudestaan. Satulavyö oli katkennut ja juuri ostettu satula makasi lumessa lähellä Unnaa. Olin kuitenkin niin helpottunut, etten muistanut torua sitä. Nostin vain satulan maasta ja viritin sen Unnan selkään, jonka jälkeen lähdin taluttamaan sitä takaisin talliin.

Tallissa toruin Unnaa sen vauhkoilusta, mutta se vain tuuppasi minua turvallaan ja hörisi. "Ei sulle voi olla vihainen", sanoin sille ja rapsutin samalla sitä turvan alta. Kun olin hoitanut Unnan ja laittanut sille lämpimän fleece-loimen, menin tarkistamaan mitä satulalle oli enää tehtävissä. Runko tuntui olevan kunnossa, ainoastaan satulavyö oli poikki. Onneksi Unna oli menestynyt kisoissa sen verran hyvin, että pystyisin hankkimaan sille uuden satulavyön. Niimpä putsasin satulan lumesta ja rasvasin sen vielä varmuuden vuoksi, jonka jälkeen sunnistin takaisin kotiin. Nyt tarvitsisin lepoa ja paljon!

Hyvä tarina. Saat 60ve
-Ritsku

Unna käyskenteli rauhallisesti tarhassa, kun saavuin tallille. Oli kisapäivän aamu ja vastassani lenteli jo muutama perhonen. Hain Unnan tarhasta ja talutin sen sisälle talliin. Tallissa oli jo muutama innokas hoitaja paikalla, joka rauhoitti kummasti. Hain kaikki Unnan tavarat ja aloin harjata sitä. Unna oli koko ajan hyvin rauhallinen ja keskittyi vain rouskuttelemaan heinää heinäverkosta. Harjauksen jälkeen letitin Unnan hännän ja harjan. Silloin se hieman luimi ja ravisti välillä päätään, mutta oli muuten kiltisti. Kun olin vielä rasvannut kaviot laitoin Unnalle kuljetussuijat ja loimen. Sitten talutin Unnan ulos. Kuljetusauto ilmestyikin juuri sopivasti mutkan takaa, emmekä joutuneet siksi seisoskelemaan kauan pihalla. Kun Unna oli saatu laitettua kuljetusvaunuun hain vielä nopeasti sen tavarat satulaa ja suitsia myöten.

Matka sujui nopeasti ja pian olimmekin jo kisapaikalla. Talutin Unnan ulos kuljetusvaunusta ja laitoin sen kiinni. Unna oli hieman hermostunut, koska matka oli kestänyt useamman tunnin. Rauhoittelin sitä juttelulla ja silittelin samalla sen kaulaa. Onneksi Unna hieman rentoutui ja saatoin laittaa sille varusteet. Kun Unna oli valmis suuntasimme kentälle lämmittelemään. Pienestä hermoilusta huolimatta Unna kulki todella nätisti eikä painanut yhtään kuolaimelle. Pian jo kuului kuulutus ja ratsastimme Unnan kanssa portille. Edellinen ratsukko saapui juuri radalta, joka näytti paljon vaikeammalta kuin muistin. Nostin silti ravin ja ravasimme Unnan kanssa kentälle. Loppupuolella nostin laukan ja Unna kaartoi kauniisti ensimmäiselle esteelle. Pidätin hengitystäni, koska pelkäsin sen olevan liian korkea Unnalle. Unna kuitenkin päätti osoittaa minun olevan väärässä ja loikkasi hyvin kauniisti ja virheettömästi yli. Pieni voitonriemuinen hymy käväisi kasvoillani ja jatkoimme rataa eteenpäin.

Olimme ratsastaneet puhtaan radan, Unna oli tosin hieman horjahtanut ennen viimeistä estettä, mutta muuten kaikki oli sujunut hyvin. Nyt vain piti jännittää mihin aika riittäisi. En kuitenkaan ehtinyt jäädä odottamaan tuloksia, vaan menin laittamaan Unnan takaisin kuljetuskuntoon. Kun kaikki oli valmista suuntasimme kohti kotitallia, koska iltapäivä oli jo pitkällä ja matkaa oli tuntien ajan. En tiennyt yhtään millä sijalla olimme, mutta olimme sopineet palintojen postituksesta, jos niin hyvin kävisi. Autossa ajaessani kännykkä piippasi. Se oli kaverini Mari, joka oli myös ollut kisoissa. "Tulitte toiseksi, wow! Palkinnot tulee sitten postissa. Nähdään tallilla! T. Mari", luki viestissä enkä voinut uskoa sitä! Hymyilin koko loppumatkan tallille.

Tallilla hoidin Unnan vielä huolella ja annoin sille ekstra-annoksen porkkanoita hienosta suorituksesta. Se rouskutti ne hyvällä ruokahalulla. Lopuksi vein vielä Unnan hetkeksi tarhaan, koska ulkona oli ihana kevätsää ja valoisaa, vaikka olikin aika myöhä. Lopuksi silittelin Unna vielä hetken ja se hörisi kiittäessäni sitä hienosta päivästä. Sitten suuntasin talliin hakemaan tavaroita ja sitten autolle joka veisi minut takaisin kotiin.

Onne hyvästä kisasta! saat 60 ve!
-Wellu

Saavuin tallille kauhealla hopulla ja vasta tallin pihalla pysähdyin hengähtämään hetkeksi ja suuntasin sitten reippain askelin talliin. Unna tuli heti karsinan ovelle tervehtimään. Se oli aluksi hieman välinpitämätön: varmaan osoitti mieltään pitkän poissaoloni tähden. "Anteeksi etten ole ehtinyt käydä, mutta tänään pääsetkin sitten oikein kunnon lenkille sen takia", sanoin sille ja rapsuttelin sitä samalla. Unna hieman rauhoittui ja alkoi seurata tekemisiäni hieman uteliaammin. Hain Unnan varusteet ja aloitin harjauksella. Unna luimi välillä, mutta muuten se oli kiltisti.

Kun olin saanut Unnan satuloitua talutin sen pihalle. Oli aivan ihana keväinen iltapäivä ja linnut visersivät lähipuissa. Aurinko oli painumassa mailleen ja se maalasi maiseman kellertävällä valollaan. Kiristin satulavyön ja nousin päättäväisesti ratsaille. Unna alkoi heti liikehtiä kärsimättömästi ja maiskautin sen liikkeelle. Kuljimme käymäjalkaa pitkin mutkikasta maastopolkua. Kun saavuimme aukealle hoputin Unnan raviin. Sen kaviot rummuttivat rytmikkäästi maata, kun ravasimme pitkin suoraa peltotietä. Kun Unna oli hieman lämmennyt nostin laukan. Unna riemastui tästä ja lähti pikkuhiljaa kiihdyttämään vauhtia. Koska ketään ei näkynyt missään ja peltotiestä oli vielä pitkä matka jäljellä, nousin varovasti kevyeen istuntaan ja annoin Unnalle luvan kiitolaukkaan. Hento tuulenvire tuntui paljo raaemmalta kiitäessämme hurjaa vauhtia pitkin peltotietä. Unnan puuskutti ja sen kyljet alkoivat kostua hiestä. Tien pää saapui aivan liian nopeasti ja hidastin Unnan ravin kautta käyntiin. Loppumatkan kuljimme rauhallisesti muutama ravipätkää lukuunottamatta.

Tallilla riisuin Unnalta varusteet ja vein sen suoraan pesupaikalle. Huuhtelin siellä Unnan kuraiset jalat ja samalla sen hikiset kyljet. Kuivasin sen kuitenkin heti pesun jälkeen huolella ja hain sille vielä loimen, ettei se vain saisi kylmää. Sitten talutin sen takaisin karsinaansa. Kun Unna oli hoidettu kävin viemässä sen varusteet paikoilleen. Pesin kuolaimet ja kokosin suitset nätisti naulaan. Satulaa en ehtinyt rasvaamaan tai pesemään, koska kännykkä soi jo vaativasti taskussani. Vastasin nopeasti ja sanoin tulevani aivan juuri. Laitoin loputkin tavarat paikoilleen ja riensin sitten pikaisesti moikkaamaan Unnaa. Annoin sille samalla pienen porkkananpalan, jonka olin tuonut kotoa. "Hei vaan, nähdään taas pian", sanoin sille ja lähdin sitten kiireesti tallista kohti ulkona odottavaa autoa.

Hyvä tarina
saat 70 ve!
-Wellu

Helle oli melkein pahimmillaan ja jopa kävely tallille oli ollut tuskallista. Siksi päätin rankan tunnin sijasta viedä Unnan uimaan koska sekin takuulla kärsi helteestä. Tallin pihalle saapuessani näin Unnan jo kaukaa. Se seisoi tallin vieressä olevassa tarhassa aivan seinän lähellä, johon lankesi pieni varjokohta. Menin tarhan portille ja kutsuin Unnaa. Se höristi korviaan ja lähti sitten hyvin laiskasti kävelemään tarhan portille. Rapsuttelin sitä siinä hetken ja otin sitten riimunarun ja lähdin taluttamaan Unnaa sisälle talliin.

Tallissa oli onneksi ihanan viileää. Suurin osa hevosista oli ulk0na ja vain talliapulainen kolisteli kottikärryjä jossain kauempana käytävällä. Aika tuntui ihan pysähtyneen. Hain Unnan harjat ja aloitin harjauksen. Viileä tallin ilma oli saanut Unnan hieman piristymään ja se luimi jo tavalliseen tapaansa. Onneksi se ei tällä kertaa innostunut näykkimään vaan tyytyi tuuppimaan minua turvallaan aina kun satuin sopivalle etäisyydelle. Kun olin harjannut Unnan laitoin sille vain suitset ja niihin kiinni riimunarun. Sitten suuntasin Unnan kanssa ulos kohti maastoa.

Ilma oli ihanan viileä puitten varjossa ja pieni tuulenvire havisutti oksia. Ainoa harmi oli kärpäset jota pyöri mustanaan ympärillä. Unna huitoi niitä hännällään minkä ehti ja luimi samalla. "Kohta päästään uimaan", lohdutin sitä ja jatkoin taluttamista. Seuraavan mäen takaa näkyikin jo auringon valossa kimmeltävä järvi. Rannalla jätin Unnan kiinni puitten varjoon ja kävin uimakopissa vaihtamassa uikkarit. Sitten menin Unnan luo, joka ei kauheasti innostunut laiduntamisen loppumisesta, mutta piristyi huomattavasti suunnatessamme rantaan. Unna oli aluksi hieman varovainen, mutta pian se jo porskutti syvemmälle veteen. En antanut sen kuitenkaan ihan kokonaan uida, koska vesi oli vielä kylmän kevään jäljiltä viileää. Unna kuitenkin nautti saadessaan polkustella rantavedessä.

Kun olimme uineet jonkin aikaa ohjasin Unnan takaisin rannalle ja suuntasin vaihtamaan vaatteita. Ilta oli alkanut jo hämärtää ja horisontista näytti kerääntyvän uhkaavia pilviä taivaalle. Illalla varmaan ukkostaisi. Pilvet kerääntyivät yllättävän nopeasti peittäen auringon minun pakatessa tavaroita. En ehtisi enää taluttaa Unnaa takaisin, joten nousin sen enempää miettimättä ratsaille ja hoputin Unnan liikkeelle. Sekin tuntui vaistoavan lähestyvän myrskyn ja lähti reipasta ravia tallille vievää tietä pitkin. Isolla aukealla ei näkynyt ketään, joten uskalsin antaa Unnan laukata. Kaukana jylisi jo ukkonen. Unna painoi korvansa luimuun ja lisäsi vauhtia. Metsän lähellä kuitenkin hidastin sen takaisin raviin ja ravasimme loppumatkan tallille. Vähän ennen kuin ehdimme pihaan alkoi kaatosade. Nousin nopeasti ratsailta ja juoksutin Unnan sisälle talliin.

Tallissa laitoin Unnan käytävälle ja kuivasin sen huolella. Se oli hieman hermona ukkosesta ja unohti siksi kokonaan temppuilla. Kun olin saanut kaviot putsattua hain Unnalle loimen ja päästin sen karsinaansa. Oli jo niin myöhä etten edes harkinnut sen viemistä ulos. Taputtelin sitä hetken ja pian se rauhoittui. Samantien välähti salama aivan tallin lähellä valaisten koko tallin kirkkaalla valolla sekunnin murto-osaksi. Hevoset liikehtivät levottomasti, mikä tarttui Unnaankin välittömästi. Odottelin Unnan karsinan luona pahiman ukkosen poismenoa ja vasta sen jälkeen kun jylinä alkoi vaieta lähdin hakemaan tavaroitani. Aivan lopuksi kävin vielä moikkaamassa Unnaa ja suuntasin sitten myrskyiseen yöhön.