Oskun hoitotarinat

Kiva kun on oma hoitsu ...
Harjasin sen tänään ja tuli puhdasta, mutta minusta tuli likainen
Osku alkoi nukkua tavalliseen tapaansa mutta kun piti katsoa kelloa niin hevonenkin heräsi torkuistaan..
Tykkään Oskusta tosi paljon vaikka olen kerran vaan harjannu sitä..

Oli tänään kaunis aurinkoinen ja koleahko päivä. Riensin koulusta kotiin ja kotoa Ruusukkeen tallille. Kun astuin talliin tunsin rauhoittuneeni kävelin Oskun karsinan luo. Mietin vähän aikaa menisinkö vai en, mutta sitten päätin mennä. Osku katsoi minuun ja hörähteli kysyvästi. Sitten otin riimun ja laitoin sen sen päähän ja sidoin kiinni veto solmulla. Vetäisin sitä muutamaan kertaan harjalla ja puhdistin kaviot. Irrotin Oskun seinästä ja lähdimme kävelylle syksyiseen luontoon. Kävelimme noin 15 min. ja palasimme takaisin tallille. Osku oli aivan innoissaan syksyisetä retkestämme.. . Harjasin sen ja varsinkin sen jalat kunnolla putsasin kaviot ja tarkistin että kengät ovat varmasti paikoillaan. (ne olivat, eikä kiviä ollut tarttunut kenkien ja kavioiden väliin kävelymme aikana).Sitten otin Oskulta riimun pois ja sanoin hyvät yöt...

saat toisesta (pidemmästä) tarinasta 30 ve. Ensimmäinen tarina oli niin lyhyt, ettei siitä rahoja oikein saa...
-Wellu

Olimme menossa koulun jälkeen tallille... Mietimme mitä tekisimme hoitohevostemme liikunnan suhteen.
-Menneen koulua,Emmu inspiroi.
- EI!!Nyt kun tuli lunta niin mennään jotain muuta, Essu huudahti.
-Ööö..Mennään tekemään luminen ratsastusretki,Emmu ehdotti
-JOO!!Essu päätti.
Menimme hoitamaan hevosiamme..
-Otetaan pintelit!!!kiljaisi Emmu.
-JOO, karjaisi Essu.
-Lainaa Ritskulta, tarjosi Emmu.
-Ok, sanoi Essu.
Emmu ojensi ja neuvoi Essua pinteleiden kanssa. Yhdessä hujauksessa Emmu meni oman hoitoponinsa karsinaan ja pisti pintelit sille ilman että poni tajusi mitään (hän on niin hyvä).
-Satulat selkään ja menoks, tarmosi Essu.
-Selvä se, Emmu tokaisi.
Sitten oltiin ulkona. Noustessamme selkään ponimme ja hevosemme ihastelivat lumen kimmeltävää maisemaa.Äkkiä kaukaisesta tarhasta kuului kysyvä hörähdys. Näimme siristämillämme silmillämme että tuo kysyvän hirnahduksen lähettäjä oli...
Nemo.Hoidokkimme tietenkin vastasivat yhteen ääneen ja KOVAA. Lähdimme ihastellen kävelemään kohti metsäpolkua.Kun olimme polulla aloimme ravata.Ravissa ponimme juoksivat alta.Koska olivat innoissaan lumen tulosta. Pian alkoi sataa lisää lunta, ja ne olivatkin suurimpia koskaan näkemiäni hiutaleita.
-Mun poni tykkää lumesta, Emmu hihkaisi.
-Niin, ja mun hepo rakastaa sitä, selitti Essu.
Kun olimme juuri saapuneet pellolle ja lumi sade oli lakannut. Siirryimme pellon puolelle.
Kannattaa pitää kiinni, mut kun on satanu lunta ei satu vaik tiput, Essu vihjaisi
-Okei, Emmu otti iloisesti ohjeen vastaan.
NYT MENNÄÄN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Laukka sujui ja todellakin sen vauhti huimasi päätä .Rose saavutti Oskua ja kiiti ohi... Yhtä äkkiä Osku sai jostan lisää vauhtia . Ja poni ja hevonen etenivät rinta rinnan.MUTTA maa ei ollutkaan ihan valkea vaan sieltä pisti esiin ihanan iso ruohotupsu...
Jatkuu....

Jatkuu...
Äkkiä vähän kerrallaan Rosin vauhti hiipui kunnes se pysähtyi , vaikka se hiljensi sen vauhti oli silti päätä huimaava. Ja lopulta kun sen ja ruohotupsun tiet kohtasivat , niin Emmu oli ulkona kaikesta. Rosi heitti Emmun korkeassa kaaressa alas selästä pehmoiseen lumeen. Sitten alkoi mutustaa ruohotupsua,Emmu katsoi tyrmistyneenä Rosiin mutta poni ei tuon antanut häiritä nautintoa.
- kehtaat tollasta tehä, kirosi Emmu.
-Mähän varotin, Essu neuvoi
Emmu nousi ja pyyhkäisi takamustaan pari kertaa ja nousi takaisin selkään Sitten laukkasimme pellon vielä edes takaisin. Rosi vielä takaisin tullessa haikaili ruoho tupsunsa perään se katsoi tarkkaavaisena sitä paikkaa missä se oli ollut.
-Se oli kyl mahtavaa!! Emmu visersi maaten Rosin kaulalla sitä halaten, sitten poni pisti pään alas ja Emmu tuli alas myös.
-Niin vaik tipuit, Essu hihitti.
- Ei saa mollata, Emmu puolusteli.
Me ravasimme vähän matkaa ja sitten siirryimme käyntiin. Se oli hieno ilta eikä edes kovin pimeä. Hevoset ratsastajineen pysähtyvät ihailemaan sitä maisemaa mikä kummun päältä aukesi.Seisoimme vähän aikaa ja jatkoimme sitten matkaa kohti tallia.
- Kyl kannatti lähtee oli sen verran kivaa, vaik onki kylmä, totesi Emmu
-mun reidet on ihan kohmeessa, Essu sanoi ja hieroi reisiään.
Sen jälkeen ratsastimme tallille, tallin pihassa laskeuduimme satulasta ja talutimme hoidokkimme talliin omiin karsinoihin.Olimme ottamassa kamoja pois niin Emmu Huudahti:
-Pintelit pitää muistaa pitää kuivu maan.!
- Joo jätetään Ritskulle viesti et se tietää mis sen pintelit on kuivumassa ja kuka ne on sinne vieny, Essu selitti
-joo,Emmu sanoi.
Sitten veimme pintelit kuivumaan ja kirjoitimme lapun.
"Hei Ritsku!
Lainasimme sinun ihania pinteleitä Oskulle kun en omista omia vielä ja kun olimme maastossa.
Ne ovat nyt kuivumassa ."
Sitten veimme varusteet ja lähdimme kumpikin kotiamme kohti.

Mahtavaa!! ihana tarina, vaikka joitain kirjoitusvirheitäkin löysin Smile Ja huutomerkkejä ei tarvitse olla kuin yksi tai korkeintaan kaksi. Muuten erittäin hyvä tarina ja siinä oli plussaa erittäin paljon se, että siinä oli vuoropuhelut eikä vain tylsää kerrontaa. Olisit voinut kertoa kuitenkin vähän enemmän esim. tallipuuhista, mutta oli se hyvä noinkin. Ja kannattaa laittaa tarinalle otsikko esim. Lumisia ratsastushousuja ja hulluja poneja (esim.) Ja kappalejaot ovat myös tärkeitä! Ottakaa jokainen nikseistä vaari! Kaikilla on kyllä hyviä tarinoita, mutt aina voi parantaa jotain! Niin, saat tarinasta öö.. 250 ve, koska se oli niin hauska ja hyvä Smile[
-Wellu