Sallyn hoitovihko

Ensi tapaaminen


Saavuin aamulla tallille. Olin kinunnut äidiltäni kyydin, jotta pääsisin katsomaan uutta hoitsuani Sallya. Astuin päätalliin sisään ja katselin paikkoja ihastellen. Kävelin karsinan 15 kohdalle, koska olin saanut tietoa, että siellä Sally asusti. Laskin tavarani karsinan eteen ja menin ovelle. Sally nosti päätään ja katseli minua arvioivasti. Se luimisti hiukan ja huiskautti häntäänsä kuin sanoakseen ”en tunne sinua älä tule lähemmäs”. Avasin oven ja juttelin Sallylle rauhoittelevasti. Se käänteli korviaan uteliaasti puheeni suuntaan. Sally tuli haistelemaan minua lähemmin ja puhelin sille edelleen lempeästi. Kaivoin taskustani porkkanan ja ojensin sitä Sallylle. Sally höristi korviaan ja tuli lähemmäs. Se poimi porkkanan kevyesti kädeltäni. Kun tunsin Sallyn samettisen turvan ja lämpimän puhalluksen kädelläni tajusin, että pidin Sallysta jo paljon.

Siinä meni aikansa, kun istuskelin Sallyn karsinassa ja annoin sen tutustua minuun. Harjasin sitä ja opettelin mistä se pitää ja mistä ei. Kun olin harjannut sen kokonaan päätin lähteä taluttelemaan Sallya ulos. Pujotin riimun Sallyn päähän varmoin ottein, jotta se ymmärtäisi pysyä rauhallisena. Sally heilautti päätään vähän, kun laitoin riimua kiinni. Hyssyttelin rauhoittavasti, napsautin riimunnarun kiinni ja avasin karsinan oven.

Ulkona oli lämmin ja upea kevät sää. Päätin lähteä kiertelemään tallia ja vain oleilemaan Sallyn kanssa. Ratsastamaan en vielä viitsinyt lähteä kun olimme tunteneen niin vähän aikaa. Vastaan tuli monia tallin hoitajia ja esittelin itseni heille. He hymyilivät minulle ja tunsin oloni kotoisaksi. Poimin maasta vihreän ruohotukon ja annoin sen tammalle. Se höristi korviaan ja otti herkun ilolla vastaan.

Astelin takaisin talliin Sallyn kanssa. Me molemmat olimme ihan märkiä, koska ulkona oli alkanut satamaan. Manasin tuuriani ja lysähdin karsinan eteen istumaan. No eipä siinä muu auttanut kuin kuivatella Sally ja omat vaatteeni. Kipaisin hakemaan Sallylle fleece loimen varustehuoneesta ja loimitin Sallyn. Taputin Sallya, joka näytti niin sirolta ja kauniilta, vaikka olikin likomärkä.

Istuin syömässä eväitäni ja juttelemassa Ennin kanssa. Olin päättänyt jättää Sallyn hetkeksi rauhaan, koska se tarvitsi lepohetkensä. Katsoin ulos ja näin kuinka vesi lorisi alas rännistä. Ulos ei voinut mennä, joten päätin puunata Sallyn varusteet oikein puhtaiksi. Hain satulasaippuaa ja aloin pestä varusteita. Hetken kuluttua ne jo kiilsivät ja katselin tyytyväisenä aikaansaannostani.

Kävin vielä Sallyn luona ja lupauduin tulemaan taas pian, jolloin voisin ehkä jo ratsastaa. Olin ottanut loimen pois ja vienyt sen paikalleen. Katselin vielä neitokaista, joka mussutti tyytyväisenä iltakaurojaan. Suljin karsinan oven ja kiiruhdin äitini autolle, joka odotti minua pihassa. Ajattelin jo seuraavaa tallipäivää innolla.

Joo eli tällänen tällä kertaa laitan seuraavaan enemmän vuoropuheluja ;D

Hyvä tarina!
Saat 100ve
-Ritsku

P.S Teen pian kaappisi!

SALLY

Askeleensa hienot
hirnahdukset vienot
laukka niin pehmeä
sydän täynnä lämpöä
hiljaa mulle hörähtää
kädelleni painaa pään
Sally olet rakas
Hevosein maailman paras

<3 kirjotin runon aikani kuluksi : )

Mahtava!
Saat 30ve
-Ritsku

Kuraa ja Esteitä

Juoksin linkkupysäkille ja heilutin linja-autolle. Olin meinannut myöhästyä mutta olin sentään ehtinyt. Istuin linja-autossa ja luin kokeisiin. Ääääh kemian päättäri olisi ensi viikolla. No nyt olin matkalla talille rentoutumaan. Olin ajatellut tänään ratsastaa Sallyn kanssa ja sää oli mitä parhain. Päätin mennä maastoon. Huomasin, että linja-auto kaartoi tallin mutkaan ja nousin penkiltä.

Rapsutin Sallya ja hatjasin sitä. Se nautti saamastaan huomiosta, mutta kun kannoin varusteita karsinan eteen se mulkoili minua sen näköisenä, että "älä vaan sano, että laitat noi mulle!" Otin satulan ja menin reippaasti karsinaan. Sally alkoi stepat, liikuskella hermostuneesti ja luimia, kun laitoin satulaa sille selkään. Jatkoin laittamista päättäväisesti ja puhuin Sallylle. Kun satula sitten oli selässä Sally katseli minua vihaisesti. Sanoin: "kai ymmärrät, että emme pääse maastoon hyppäämään jos en laita sinulle varusteita höpsö". Nyt oli sitten vyön kiristyksen aika. Kiristin vyötä tasaisesti ja juttelin Sallylle. Se piti taas samaa rumbaa kuin silloin, kun laitoin satulaa se selkään. No oli miten oli satula oli nyt selässä. Sitten oli suitsien vuoro, kun laitoin kuolaimia neidin suuhun se ei olisi avannut suutaan millään heilutti vain päätään rasittavasti. Ja minä en ole mikää jättiläis pitkä niin oli siinä tekemistä. : D
No sain kuitenkin suitset Salylle, kun tarpeeksi kauan niitä laitoin. Asetin kypärän päähän ja lähdimme ulos.

Olin taluttanut Sallyn maastoreitin alkuun ja nousin selkään. Kiristin vyötä ja säädin jalustimet sopiviksi. Olin valmis. Sally seisoi niin kauniisti allani ja piti kaulaa kaarella. Tunsin kuinka se odotti merkkiä, että saisi lähteä liikkeelle. No mitäs siinä odottamaan, annoin pohkeita ja Sally lähti kävelemään maastoon. Me molemmat olimme hieman jännittyneitä yritin vain kadottaa jännitykseni ettei se tarttusi hevoseen. Sallukin ihmetteli, että kuka sillä nyt sitten ratsastaa. No kävelin siinä vähän ja päätin hypätä. Hyppäsin suht matalia esteitä ja ne menivät oikein hienosti. Sally oli oikea unelma <8
Kävelin vielä loppukäyntejä ja sitten laskeuduin satulasta. Talutin Sallyn talille ja se puhalsi hiuksiini. Puhalsin takaisin ja se hörähti hiljaa.

Pyyhin satulahuovasta kuraa ja karvoja pois. Sallyssakin oli mutaa ja päätin pestä sen kun ulkona paistoi aurinko. Hain Sallyn pesupaikalle ja aloin puunata sen valkoista karvaa. Kun olin huhkinut aikani Sallya ei olisi tunnistanut samaksi mutapelleksi mikä se oli ollut kun olin tullut ratsastamasta. Onneksi sillä ei ollut yhtään tuntia tänään. Päätin talutella sen kuivaksi, koska jos olisin laittanut sen tarhaan se olisi valinnut mutaisimman paikan ja käynyt siihen piehtaroimaan eikä urakastani olisi ollut vastaavaa hyötyä.

Kävelin rauhakseen ja Sallykin näytti nukkuvan. "voi pientä kun toinen on ihan väsynyt, kohta pääset talliin lepäämään", juttelin Sallylle omiani ja huomasin Emmun kävelevän vastaan. Emmu nauroi minulle ja puolustelin, että hevoset tykkäävät siitä, että niille puhutaan ja me molemmat aloimme nauraa. Sally katseli meitä ja käänteli päätään ihmeissään. "On Salylla ihmettelemisen aihetta!" Emmu nauroi ja rapsutti Sallya. "Niimpä" myöntelin vieressä.

Olin "hyvästellyt" Sallyn ja olin lähdössä kotiin. Mietin kuinka ihana päivä minulla oli ollut. Kyllä kaverini olisivat kateellisia! : ) Minulla ei ollut aavistustakaan mitä seuraavana päivänä tapahtuisi! Odotin silti jo innolla seuraavaa päivää. Ajatteli myös, että kohta minun pitäisi ostaa Salylle jotain, vaikka harjoja tai jotain. Juoksin autolle ja nauroin, olipas minulla ollut hauskaa! : D


tällä kertaa tämmöinen

140ve. Pääsit jo nyt selkäänkin = )
-Ritsku

S uloinen

A urinkoinen

L utuinen

L uotettava

Y ritteliäs


Onnellinen

N äpsäkkä


H öpsö

O mani

I hana

T ottelevainen

S öpö

U skomaton

N öpö

I loinen

<3

Saat 30 ve!
-Wellu

Kesä on ihanaa aikaa




Asetin polkupyöräni tallin seinustalle. En ollut saanut kyytiä vaikka sitä olinkin kinunnut ihan liikaa. Menin kaapilleni ja asetin reppuni sinne. Avasin repun ja kaivoin sieltä ratsastushousut ja kengät. En olisi jaksanut pyöräillä niiden kanssa tallille asti. Menin vaihtamaan vaatteet. Vaihdettuani vaatteet riensin Sallyn karsinalle. Tempaisin riimun naulakosta ja pujahdin karsinaan. Sally tervehti minua puhaltamalla lämmintä ilmaa kasvoilleni ja hörähtämällä aivan kuin sanoakseen; ”kaipasin sinua”. Niin juuri, minäkin kaipasin sinua lepertelin sille. Hain varusteet ja harjat. Harjasin Sallyn läpikotaisin ja varusteet sain kuin sainkin ilman suurempia vaikeuksia Sallylle. ”Oletko sinäkin lomatunnelmissa tyttöseni?” kysyin siltä kun se puhalsi laiskasti. Päätin ratsastaa tänään jotain kevyttä kentällä mennä sitten ilman satulaa maastoon. Siitä tulisi täydellistä!

Istuin Sallyn selässä ja kävelin kentälle. Sallykin oli jo heräillyt aamutokkurastaan ja sen askeleet jopa tuntuivat eteenpäin vieviltä. Avasin kentän portin selästä käsin ja ohjasin Sallyn kentän keskelle. Kävelin kenttää pitkin ohjin ja mietin mitä voisin tehdä. Päädyin siihen että voisin ratsastaa ympyrällä erilaisia tempovaihteluja. Se ei olisi liian raskasta, mutta hyvää kuunteluharjoitusta silti. Sally toimi kuin unelma verrattuna siihen että se oli ollut juuri lomalla. Se venytti kaulaansa ja tuhahti kuin kertoakseen haluavansa mennä jotakin haastavampaa. No menin muutaman väistön ja annoin pitkät ohjat. Nyt olisi maaston vuoro. Nousin selästä ja talutin Sallyn tallille. Tapasin tallipihalla Ennin ja pyysin voisikohan hän viedä Sallyn satulan paikalleen ja sen jälkeen puntata minut selkään. Enni suostui heti. Vaikka olinkin uusi minut oli otettu sydämellisesti vastaan. Enni palasi satulan vienti reissultaan ja punttasi minut selkään. Kiitin kaikesta ja lähdin maastoon.

Kävelin pitkin hiekkatietä. Kuuntelin lintujen laulua ja katselin kukka loistoa. Se oli muutenkin ihanaa, mutta yli-ihanaa siitä teki se että sain kokea sen rakkaan Sallyni selässä. Sally käveli verkkaisesti, mutta olin onnekas että sillä ei ollut terävää selkärankaa : D. Katselin kuinka perhonen laskeutui Sallyn harjaan. Kesä oi että kuinka rakastinkaan kesää. Sally poimi ruohoa suuhunsa ja minä makasin sen selässä. Painoin kasvoni sen harjaan rapsutin sitä. No nyt oli silti palattava tallille tuumin ja ohjasin Sallyn kohti tallia.

Kiinnitin Sallyn pesuboksiin ja avasin hanan. Vesi oli ihanan viileää. Ulkona oli ollut niin kuuma, että ajattelin viilentää Sallyn. Laskin letkusta vettä Sallyn selkään, jalkoihin ja kaulalle. Se nautti siitä paljon. Roiskutin letkusta hieman vettä itsenikin päälle koska olin kuumissani. Hain kaapimen ja kaavin kaiken ylimääräisen veden pois Sallyn kauniin valkoisesta karvasta. Oi kuinka tyttöni olikaan märkä. Vein sen karsinaan kuivumaan sillä jos sen olisi vienyt laitumelle heti se olisi vain piehtaroinut kiiltävän turkkinsa mutaiseksi.

Kun Sally oli miltein kuiva vein sen tarhaan ja kuinka ollakaan se alkoi heti piehtaroida. Pyörittelin silmiäni ja huokaisin; ”No se on sitten huomisen juttu”. Lähdin kävelemään tallille. Vaihdoin vaatteet ja riensin polkupyörälleni. Nousin pyörän satulaan ja lähdin polkemaan kohti kotia ihana päivä takataskussani ; )


Tällänen tuli tällä kertaa : D <3

Hyvä! Saat 70 ve!
-Wellu

SYKSYN SÄVELET

PRRRRRRRRRRR!!! Ääni tunkeutui uneeni keskeyttäen sen ikävästi. ”Vielä viisi minuuttia” mumisin ja laitoin kellon pois päältä. Olin päättänyt lähteä tallille ajoissa jo kahdeksaksi, mutta jos nukkuisin vielä viisikin minuuttia en ehtisi ajoissa. Pakotin itseni ylös ja raahauduin vessaan. Peilistä tuijotti väsynyt naama ja kikkarat hiukset. ”Ei hyvä” totesin ja kaivoin suoristimen laatikosta, se pelastaisi aamuni taas tänään.

Kun olin pessyt naamani ja hampaani, suoristanut hiukseni ja vaihtanut tallivaatteet laahustin keittiöön. ”HUUUOOOHH” haukottelin ja pudotin leivät paahtimeen. Katsahdin kelloon päin ja järkytyksekseni se oli jo 7.30!! ”Eiiiiii! Apua! Kamalaaa!” huusin ja ajattelin että leivät saisivat jäädä. Linja-auto lähtisi 20 vailla kahdeksan ja ellen ehtisi siihen myöhästyisin takuu varmasti. Nappasin jääkaapista mukaani banaanin ja riuhdoin hupparin päälleni. Vedin ensimmäiset kengät jalkaani mitä löysin, kaivoin reppuni kaapista ja juoksin ulos.

Kuorin banaania linja-autossa ja annoin sykkeeni tasaantua. Olin juossut kilometrin matkan pysäkille ja hypännyt lennossa linja-autoon. Nyt olin onneksi matkalla tallille. Harmikseni banaani loppui ja nälkä ilmoitti olemassa olostaan. Otin reppuni selästä ja avasin sen. ”Ei miten tämä voi olla totta!” huusin niin että koko linja-auton väki kuuli sen. Kuskikin katsahti minuun kummeksuen peilinsä kautta. Punastuin häpeästä ja raivosta kun kaivoin reppuani. Nyt todella tajusin sen, olin ottanut veljeni jääkiekko kamat! Huokasin syvään, mutta helpotuksekseni muistin että minulla oli kaapissa kypärä ja saappaat. Tämä päivä piti vain kestää ilman eväitä. ”Eipä ala hyvin tämä päivä…” mumisin ja katsahdin sateen tuhrimasta ikkunasta ulos. Siellä vielä satoikin, tuhahdin masentuneena.

Kävelin pitkin tallitietä raahaten Jääkiekko reppua selässäni. Sadepisarat ropisivat hupparilleni ja tunkeutuivat siitä iljettävästi läpi. Juoksin loppumatkan talliin. Ihana tallin tuoksu tulvi sisälleni ja unohdin kaikki murheeni. ”Huhuu onko täällä ketään!” huusin, mutta kukaan ei vastannut. No jaa ei se mitään ajattelin ja kävelin kaapilleni. Kaivoin avaimen taskustani ja avasin lukon. Otin kaapista saappaat ja vaihdoin ne lenkkareitteni tilalle. Lähdin Sallyn karsinalle, mutta palasin pian hakemaan kypärää, jonka olin ensimmäisellä kerralla unohtanut.

Avasin Sallyn karsinan oven ja Sally tuli minua vastaan ovelle. ”Hei tyttönen” kuiskutin sille ja se puhalsi hassusti hiuksilleni. Sipaisin hiukset sivuun ja laitoin Sallylle riimun. ”Se venytti turpansa valtavaan haukotukseen ja katsoi minua katseella ”Hei mamma et sä vaan voi kuvitella et mä jaksan nyt lähtee tonne” Hymähdin ajatukselleni siitä, että Sally osaisi puhua ja otin etukavion puhdistettavaksi. Kun olin kumartunut Sally näykkäisi minua leikillään takamuksesta ja kivahdin kiukkuisena: ”ÄLÄ! Etkö ymmärrä, että päiväni on alkanut muutenkin huonosti. Älä pahenna sitä please!” Sally katsoi minua silmin nähden hämmästyneenä siitä kuinka olin sille huudahtanut. ”Voi anteeksi tyttöseni. Ei ollut tarkoitus kimittää sinulle noin, mutta olen tänään vähän kärttyinen” sanoin sille huomattavasti lempeämmällä äänellä. Laitoin sille vielä suitset ja lähdin kävelemään kohti maneesia koska ulkona satoi kaatamalla.

Keräsin ohjat ja nostin kevyen ravin. Ravasin näin pari kierrosta ja hidastin takaisin käyntiin. Rapsutin Sallya ja nostin laukan seuraavasta kulmasta. Laukkasin kierroksen ja kävelin taas hetkisen. Päätin hypätä tänään joten nousin selästä ja kokosin pari pystyä. Hyppäsin ensin ravilla ja nostin sen jälkeen laukan, mutta kun se tuntui niin kovin helpolta päätin kokeilla jotain haastavampaa. Korotin esteitä paljon ja valmistauduin hyppäämään ne laukalla. Kävelin kulmaan, nostin laukan laukkasin kohti estettä ja painoin pohkeet kiinni Sallyn kylkiin. Sally ponnisti ja myötäsin, kohottauduin Sallyn kaulan ylle ja myötäsin koko vartalollani kun Sallyn etukavio kosketti maata. Se meni mielestäni hienosti ja jatkoin seuraavalle esteelle. Sally hidasti joten maiskautin ja painoin pohkeilla. Lähestyminen oli suora mutta Sally kielsi täydestä laukasta. Se jatkoi kiitoa vasemmalle ja lensin suoraan esteen päälle. Silmissäni pimeni…

…Näin mustaa, mustaa, mustaa ja jotain ----- valkoista. VALKOISTA! Sally oli tullut katsomaan miten voin ja tökki minua turvallaan. ”AU!AU!! huusin ja pitelin kylkeäni. Sally älä kylkeeni koskee. Pakottauduin seisomaan, vaikka jalkani tärisivät. Nappasin Sallyn ohjat käteeni ja tunnustelin kylkeäni. ”Kaikki luut ovat onneksi paikallaan” voihkaisin ratsulleni joka katselin minua syyllisen näköisenä. Astahdin askeleen eteen päin ja en tuntenut kipua. Olin helpottunut ja madalsin estettä. Vääntäydyin selkään ja taputin Sallya. Tärisin, mutta pakotin itseni rauhoittumaan. ”Näin on käynyt ennenkin, Näin on käynyt ennenkin!” hoin päässäni ja nostin laukan. Rauhoituin kun olin laukannut kierroksen. Kipu kyljessä ei pahentunut eikä juurikaan haitannut menoa. Veri kohisi korvissani kun este lähestyi. Askel, askel ja hyppy. Tartuin Sallyn harjaan ja lämmin aalto kulki lävitseni jännitys ja pelon sekaiset tunteet olivat poissa kun laskeuduin maahan.

Talutin Sallyn pois maneesista ja huomasin, että ulkona oli lakannut satamasta. Kaunis sateenkaari oli kohonnut taivaalle. Sen pää vei tallille. Mieleeni juolahti ajatus aarteesta sateenkaaren päässä ja huomasin hymyileväni leveää hymyä ensimmäisen kerran koko päivänä. Ilo ja onni tulvivat rynnäköllä mieleeni ja en vastustellut kun nauru solisi suustani. Nauroin, nauroin ja nauroin.

Sallyn kaviot kopisivat rytmikkäästi vasten tallin kivilattiaa kun talutin sitä karsinaan. Purin sen ja vein satulan satlariin. Pyyhin suitset puhtaiksi ja pesin kuolaimet. Nappasin taskuuni leipäpalan ja kävelin käytävää pitkin karsinaan. Pudotin leipäpalan ruokakuppiin ja Pyyhin kosteimmat kohdat Sallysta kostealla sienellä. Neiti huokaisi syvään ja lepuutti takajalkaansa. Rapsutin Sallya vielä ja halasin sitä oikein kovasti. Lupasin tulla pian uudestaan ja suljin karsinan oven.

Kävelin tallipihalla ja väistelin mutalätäköitä. Näin Emmun ja Ennin ja kerroin heille tapahtuneesta. ”Hui!” kauhistelivat tytöt ja muistuttivat, että minulle olisi voinut käydä pahasti. ”Tiedän, tiedän, mutta tekevälle sattuu!” hihkaisin ja ilmoitin olevani myöhästymässä bussista ja juoksin hymyillen pysäkkiä kohti jossa linja-auto jo odottelikin minua. : )

Tällistä tällä kertaa !