Ciriuksen hoitovihko

Kirpeä pakkasilma kutitteli poskipäitäni kun astelin hiekkatietä pitkin kohti tallia. Vilkaisin oikeanpuolimaisen tarhan suuntaan ja näin kaksi heppaa ulkoilemassa. Molemmat katselivat kiinnostuneena kun kuljin tarhan ohi ja toinen jopa hörähti tervehdykseksi. Naurahdin itsekseni ja menin tarhan luokse. Toinen hevosista tuli heti kiinnostuneena aidan luokse ja hamusi mustaa lapastani, varmaankin namien toivossa. Silittelin heppaa vähän aikaan ja päätin sitten jatkaa matkaa, sillä halusinhan toki päästä jo tutustumaan uuteen hoidokkiini Ciriukseen. Onneksi tarhoilta ei ollut enää pitkä matka tallille ja pian pääsinkin sisälle lämmittelemään. Käteni ja jalkani olivat aivan kohmeessa ja ei mikään ihme sillä ulkona oli lähemmäksi -17 astetta. Lämmittelin hetken aikaa oviaukossa tietämättä minne suuntaan pitäisi lähteä. Yritin etsiä katseellani jotakuta jolta voisin kysyä tietä hoitajienhuoneeseen, mutta talli vaikutti omituisen hiljaiselta. ”Noh kello on vasta vähän vaille kahdeksan, joten tuskin kukaan on vielä tullut”, tuumin itsekseni. Kun tunto oli alkanut palautua jalkoihin ja käsiin lähdin etsimään hoitajienhuonetta ja ihme kyllä päädyinkin sinne aika nopeasti. Huone oli pieni, mutta todella kodikas ja seinillä oli paljon hevosaiheisia julisteita. Pienellä sohvalla istui innokkaan oloinen tyttö ja minun tullessa sisään hän nosti katseensa juuri lukemasta hevoslehdestään ja moikkasi iloisesti. Tervehdin takaisin ja lösähdin nojatuoliin. Huoneessa oli ihan lämmin ja minusta tuntui, että olisin voinut jäädä löhöilemään nojatuoliin kokopäiväksi.
-Sua ei oo näkyny aikaisemmin täällä, tyttö virnisti ja katsoi minua kiinnostuneena ruskeilla silmillään.
-Joo, mä alotin vasta ja oon nyt tääl ekaa kertaa, vastasin ja hymyilin pienesti.
-Jaaha. Ketäs onnekasta oot alkanu hoitamaan? tyttö kysäisi tuttavallisesti.
-Ciriusta. En oo kyl vielä onnistunu löytämään sen karsinaa, naurahdin.
-Kelpaisko apu? tyttö virnisti silmät säihkyen.
-Totta kai. Öö kiitti, vastasin yllättyneenä.
Tyttö ohjasi minut avuliaasti Ciriuksen karsinalle ja toivotti onnea pojan kanssa. En ehtinyt edes vastaamaan tai kysymään tytön nimeä ennekuin tämä oli jo kadonnut jonnekin. Katselin hetken aikaa hämmästyneenä ympärilleni ihankuin odottaen, että tyttö taas ilmestyisi jostain, mutta kun tätä ei pariin minuuttiin alkanut kuulu tyydyin vain kohauttamaan olkapäitäni pienesti ja aukaisemaan hitaasti karsinan liukuoven. Karsina oli todella tilava, mutta hiukan likainen. Lantaa oli ympäriinsä ja ruokakaukalo ja vesiautomaatti kaipasivat pikaista puhdistusta. Karsinan perällä seisoskeli Cirius, korvat uteliaasti hörössä ja katse kiinnittyneenä minuun.
– Hei poika, tervehdin ja menin vähän lähemmäksi. Ciriuksen ilmeestä näki, että se oli vähän epäilevä ja varmasti uuden näköinen tuttavuus vaikuttikin siitä vähän epäilyttävältä näin aluksi. Poika päätti kuitenkin olla rohkea ja se otti pari askelta minua kohti. Pian pääsin kosketus etäisyydelle ja silitin varovasti Ciriusta kaulalta. Poika näytti nauttivan hellyydenosoituksista ja kun parin minuutin päästä lopetin, se alkoi vaatia lisää tökkimällä päällään kättäni. Naurahdin ja silitin Ciriusta vielä hetken aikaa, kunnes päätin että tämä saisi riittää. Hain karsinan ulkopuolella olevasta telineestä toppaloimen ja palasin takasin Ciriuksen luokse.
– Sä taidat tarvita tätä kun tuolla ulkona on aika kylmä, puhelin rauhoittavasti pojalle samalla kuin aloin pukea sitä loimeen. Cirius osoitti mahtavaa yhteistyökykyä ja antoi ilman minkäänlaisia vastahangoitteluja minun pukea loimen sille. Pujotin myös riimun pojan päähän ja kiinnitin riimunnarun siihen. Toimenpiteiden jälkeen talutin Ciriuksen ulos karsinasta kunnes tajusin, että en edes tiennyt mihin tarhaan minun pitäisi poika viedä. Vilkuilin epätoivoisena ympärilleni ja onnekseni vastaan sattui kävelemään joku tallitytöistä. Kysäisin nopeasti Ciriuksen tarhan sijainti ja huomasin samalla Ciriuksen alkavan ärsyyntyä käytävällä seisoskelusta. Tyttö neuvoi pirteästi mihin tarhaan Cirius kuuluisi viedä ja tarjoutui jopa viemään minut sinne. Kiittelin tyttöä kovasti ja talutin Ciriuksen tytön perässä oikean tarhan luokse. Aukaisin tarhan oven ja talutin pojan sisälle. Irrotin riimunnarun riimusta ja meinasin melkein jäädä innokkaan hoidokkini alle, kun tämä innostuneena lähti kirmaamaan ympäri tarhaa. En voinut olla nauramatta katsellessani pojan höpsön näköistä pukittelua. Ciriuksen tarhakaveri ei kuitenkaan näyttänyt kovin ilahtuneelta pojan hulluttelusta, vaan se hirnahteli tyytymättömästi.


Havahduin kymmenen minuutin päästä, että en voisi jäädä loppupäiväksi tähän katselemaan. Kävelin takaisin tallille ja suunnistin lantalan luokse. Lantalan edessä oli pari kottikärryä, joista otin yhden. Minulle kävi tuuri sillä joku oli jättänyt kottikärryihin valmiiksi ämpärin ja pesusienen, joten niitä ei tarvinnut ruveta etsimään ympäri tallia. Nappasin talikon vielä seinän vierestä mukaani ja työnsin kottikärryt Ciriuksen karsinan luokse. Nyt alkaisi kunnon puhdistusoperaatio. Otin tavarat pois kottikärryistä ja aloin talikon kanssa nostella lantakikkareita kottikärryihin. Pöyhin myös kuivikkeita, jotta löytäisin mahdolliset piiloon jääneet kikkareet. Vettyneet aluset joutuivat myös kottikärryihin ja kun kottikärryt alkoivat uhkaavasti täyttyä, kävin kippaamassa ne lantalaan. Lastasin kottikärryihin uudet puhtaat aluset ja palasin takasin karsinan luokse. Levittelin kuivikkeet siististi karsinaan ja jo puolen tunnin siivouksen kuluttua karsina alkoi näyttää paljon puhtaammalta. Seuraavaksi kuurasin vesiautomaatin ja ruokakaukalon. Cirius oli ollut sottaisella päällä ja kuuraaminen vei aika kauan. Pyyhin hikeä otsaltani ja kun viimein olin saanut karsinan puhtaaksi, sain huokaista helpotuksesta. Vein kaikki tavarat paikoilleen ja päätin pitää ansaitun taukoni.

Aukaisin hoitajienhuoneen oven ja huomasin sen täyttyneen jo monista tytöistä. Pieni huone oli pullollaan erinäköisiä hoitajia ja melkein kaikki tuijottivat minua kiinnostuneena. Taisin muuttua vähän punaiseksi, mutta en halunnut näyttää nolostuneeni vaan istahdin reippaasti nojatuoliin. Pian pari tyttöä tulikin juttelemaan ja huomasin nopeasti kuinka mukavia itse asiassa he olivat. Naureskelimme siinä kunnes yksi tallitytöistä ryntäsi vähän ajan päästä sisään huoneeseen.
– Nyt vähän vauhtia, hepat pitää saada sisälle! Ensimmäiset tunnit alkaa kohta, hän kuulutti ja painui takasin tallin puolelle. Nousin nojatuolista ja massan mukana päädyin tarhojen luokse. Aukaisin tarhan portin ja suljin sen perässäni. Kutsuin Ciriusta pari kertaa ja ihme kyllä poika tuli kuuliaisesti ravaten luokseni. Taputin ja kehuin poikaa samalla kun kiinnitin riimunnarun riimuihin. Vein Ciriuksen pojan karsinan luokse ja siellä odottelikin jo pikkuinen ratsastustunnille tullut poika. Hymyilin ja kysyin tarvitsisiko poika apua harjauksessa tai varustamisessa. Poika sanoi pärjäävänsä hyvin yksinkin, mutta tunnollisena hoitajana päätin jäädä varmistamaan miten varustaminen ja muu onnistuisi. Poika oli kuitenkin todella etevä ja pienestä koostaan huolimatta hän sai hyvin hoidettua Ciriuksen. Pian kello tulikin yksitoista ja tuntilaiset lähtivät tunnille. Päätin lähteä kotiin jo nyt ja tutustua lisää Ciriukseen seuraavana päivänä. Hain tavarani hoitajienhuoneesta ja sanoin heipat parille tytöille joihin olin ehtinyt tutustua. Suunnistin iloisena ovelle sillä päivä oli mennyt paremmin kuin olin osannut kuvitella.


Ookei, eli lisäsin tän nyt sitten tänne.

Hyvä, rahat tulee, kun olen tehnyt sinulle sivut, eli minkä värisen kaapin haluat. Kirjoita "palautteet Wellulle" osioon, niin tiedän sitten minkä värisen kaapin haluat ja voin tehä ne sitten.
-Ritsku

P.S Saat tästä hienosta tarinasta 120ve

Katselin ohi kiitävää maisemaa bussin likaisesta ikkunasta. Tunsin itseni ahdistuneeksi täpötäydessä bussissa ja tilannetta vain pahensi entisestään vieressäni istuva poikalauma, jolla näytti olevan erittäin hauskaa. Ainakin he pitivät hirveätä mekkalaa bussin takaosassa ja edessä oleva vanha nainen vilkuili kokoajan taakse moittiva ilme kasvoillaan. Onneksi tallinpysäkki kuitenkin tuli nopeasti ja pääsin ulos tunkkaisesta bussista raikkaaseen pakkasilmaan. Lunta oli tullut viime yönä paljon ja koko tallimaisema oli kauniin valkoisen vaipan peitossa. Hymyillen tallustelin lumikinosten läpi tallille ja aukaisin pikkutallin oven. Tallin lämmin ilma lehahti kasvoilleni ja sai taas veren kiertämään punaisissa poiskissani. Tunnit olivat juuri alkamassa ja suurin osa hepoista oli sisällä, joten sain pari iloista hirnahdusta tervehdykseksi. Ensimmäisessä karsinassa oleva Junnu hörisi myös innoissaan varmaankin olettaen hoitajansa tulleen, mutta minut nähdessään se tuhahti ehkä hiukan pettyneenä ja kellahti takaisin karsinan pehmikkeiden päälle. Hymähdin vain itsekseni ja suunnistin toimistoa kohti. Olin päättänyt tänään tutustua lähemmin Ciriukseen, mutta ihan selkään asti en ehkä vielä uskaltautuisi. Päätin käydä kuitenkin kysäisemässä tallin omistajilta, että mitä mieltä he olisivat.

Koputin ja aukaisin toimiston oven hitaasti. Wellu istui ison mahonkisen työpöydän takana ja tutki kulmat kurtussa jotain paperia. Tyttö nosti katseensa paperista ja katsahti minua kysyvänä.
– Moi, mä vaan mietin, että mitä mun kannattaisi tehdä tänään Ciriuksen kanssa? Ihan selkään asti ei varmaan vielä kannata uskaltautua, naurahdin.
– Hah niinpä, tämähän on vasta kuitenkin sun toka päivä. Ehkä pieni talutuslenkki maastossa olisi hyvä, mitäs sanot? Pääsisitte ainakin tutustumaan hyvin toisiinne, Wellu hymyili ja järjesteli samalla paperipinoa pöydällä.
– Juu käy hyvin. No mutta mä taidan tästä mennä, kun sulla näyttää olevan aika paljon noita paperihommia, sanoin ja nyökkäsin kohti paperipinkkoja.
– Niin, onhan tässä ihan mukavasti hommaa, Wellu naurahti iloisesti.
Samassa huoneeseen ryntäsi joku tuntilaisista. Tyttö sanoi hieman ääni väristen unohtaneensa kypäränsä kotiin ja ennen tunnin alkua hän ei sitä kerkeäisi kotoa hakea. Wellu hymyili tytölle lämpimästi ja sanoi, että tämä voisi lainata tallilta kypärän.
- Minka varmaan voisi näyttää sulle missä on lainakypärät, Wellu sanoi tytölle ja katsahti sitten minua.
-Juu totta kai, vastasin ja opastin tytön kypäröiden luokse satulahuoneeseen.
Autoin tyttö sovittamaan kypäröitä ja kun viimein oikeankokoinen kypärä löytyi, oli tytöllä jo kiire tunnille. Nopeasti tyttö kiitti ja sipsutti sitten tallin puolelle. Laitoin lainakypärät takaisin lainakypäräkaappiin ja päätin sitten mennä tervehtimään Ciriusta.

Vetäisin karsinan liukuoven auki ja sain heti pienen hörähdyksen tervehdykseksi. Cirius tuijotti minua tummilla silmillään ja kun se vähän ajan päästä tunnisti minut hoitajakseen, poika löntysti luokseni ja tökkäsi tervehdykseksi päällään minua kyljestä.
– Höpsö, naurahdin ja silittelin Ciriusta kaulalta. Poika ummisti silmänsä ja nautti rapsuttelusta.
Tutkiskelin karsinaa samalla kun rapsuttelin Ciriusta ja tajusin karsinan olevan yllättävän siisti. Näkyvillä ei ollut lantakikkareita tai likaisia pehmikkeitä. Myös ruokakaukalo ja juoma-automaatti näyttivät puhtailta. Puhdistusoperaatiota ei siis tarvittaisi tänään huokaisin mielessäni. Rapsutteluhetken jälkeen otin riimunnarun ja riimun karsinan ulkopuolella olevasta naulakosta ja pujotin riimun Ciriuksen päähän. Kiinnitin riimunnarun riimuihin ja toisen pään karsinan kaltereihin. Nopeasti hain Ciriuksen harjaboxin satulahuoneesta. Joutuisin käyttämään harjaboxin harjoja, koska omia harjoja en ollut vielä kerinnyt ostaa pojalle. Cirius vaikutti tyyneltä ja seisoi kiltisti aloillaan.

Aloitin harjauksen pölyharjalla ja harjasin kuivuneet hikiläiskät ja muut pölyt pois. Cirius ummisti jälleen silmänsä ja nautti operaatiosta. Molempien puolien jälkeen nappasin boxista kaviokoukun. Menin seisomaan Ciriuksen oikean etujalan viereen ja liu’utin kättäni jalkaa pitkin. Cirius nosti jalkansa mallikkaasti ylös. Otin tukevan otteen kaviosta ja etenin kavion kannasta kohti varvasseinämää varoen sädettä. Puhdistin kaviosta kivet ja muut pakkautuneet liat. Pojan kaviot olivat kyllä sen verran puhtaat, että ennen kuin huomasinkaan, olivat kaikki kaviot jo puhtaita. Seuraavaksi otin pehmeän harjan ja aloitin harjauksen oikealta puolelta. Vedin pitkin, voimakkain vedoin myötäkarvaan ja Cirius hörisi silmät ummessa.
– Tykkääks sä muka tästä näin paljon? hymähdin ja naurahdin kun Cirius vain jatkoi hyrähtelyään
harjauksen tahtiin. Parin sukaisun jälkeen puhdistin harjan metallisukaa vasten ja kopautin suan lattiaa vasten, jotta lika ja irtokarvat irtoaisivat. Kopauksesta johtunut ääni sai Ciriuksen käännähtämään ja katsomaan minua hämmästyneenä ja hiukan jännittyneenä. Pian poika kuitenkin tajusi, ettei mitään hätää ollut ja kääntyi takaisin oikeaan suuntaan. Jatkoin harjaamista ja Cirius rentoutui pian. Molempien puolien jälkeen oli vuorossa vatsanaluksen harjaaminen. Varovaisesti, mutta varmoin ottein aloitin harjaamisen. Aluksi Cirius hötkyili puolelta toiselle, mutta sain pian pojan pysymään paikoillaan ja vatsanaluskin tuli harjattua. Viimeiseksi harjasin jalat, joissa ei onneksi ollut suurempia ongelmia. Otin riimun pois Ciriuksen päästä ja pujotin sen pojan kaulalle, jotta pääsisin harjaamaan pään. Koko päänharjauksen ajan Cirius nosteli päätän ja jouduin sanomaan topakasti parikin kertaa. Sain pään kuitenkin harjattua ja otsatukkikin tuli siinä samalla hoidettua. Laitoin riimun takaisin Ciriuksen päähän ja katselin tyytyväisenä lopputulosta. Keräsin harjat boxiin ja vein sen takaisin satulahuoneeseen.

Työnsin tallin oven auki ja talutin Ciriuksen ulos. Pakkanen oli kiristynyt entisestään ja ulkona oli pimeämpää kuin aiemmin päivällä. Cirius hörisi innoissaan päästessään ulos ja minulla oli täysi työ pitää poika aloillaan. Cirius oli nimittäin päättänyt kirmata täyttä vauhtia tarhassa olevien muiden heppojen luokse. Kuulin naurua jostain edestäpäin, mutta en ehtinyt keskittyä naurajaan. Talutin Ciriuksen pari kertaa ympäri ja sain pojan rauhoittumaan. Taputin pojua ja katsahdin sitten eteenpäin. Edessäni parin metrin päässä seisoi todella söpö poika valkoisen hevosen kanssa. Pojan puolipitkät hiukset oli vedetty kivasti taaksepäin. Poika virnisti tutkivalle katseelleni ja tunsin punastuvan. Onnekseni punastumista tuskin huomasi, sillä poskeni olivat jo valmiiksi kirkkaan punaiset kylmästä ilmasta.
– Mikäs nyt noin hauskaa oli? tiuskaisin ja lähdin jo taluttamaan Ciriusta maastoa kohti. Kuulin pojan
naurahtavan uudestaan ja ennekuin tajusinkaan, huomasin tämän kävelevän rinnallani. Katsahdin poikaa hämmästyneenä.
– Ei ollut tarkoitus suututtaa, poika sanoi hitaasti ja katsoi minua tutkivasti. En osannut sanoa mitään
joten tyydyin vain kääntämään katseeni Ciriukseen ja taputtamaan sitä. Seuraavan kerran kun vilkaisin poikaa, oli tämä noussut hevosensa selkään varmaankin lähtöaikeissa.
– Hieno hevonen sulla. Onks toi arabialainen? kysäisin nopeasti.
– Angloarabi, poika korjasi ja virnisti jo tutuksi tullulla tavalla.
Cirius oli alkanut hermostua paikalla seisomisesta ja veti minua innokkaasti kohti maastoa. Kun en kuitenkaan suostunut liikahtamaan, se tökkäisi minua närkästyneenä osoittaakseen mielipiteensä seisoskelua kohtaan.
– Okei poju mennään, sanoin sille ja katsahdin vielä viimeisen kerran pojan suuntaan. Poika vain
nyökkäsi ja ohjasi sen jälkeen hevosensa eri suuntaan. Tunsin pienen harmistuksen piston sisälläni, vaikken sitä olisi tahtonutkaan myöntää. Kun näin kaksikon ravaavan toiseen suuntaan, käännähdin ja lähdin taluttamaan Ciriusta metsää kohti.

15 minuutin kävelyn jälkeen olimme päätyneet pienen pellon juurelle. Tunto oli kadonnut jo aikoja sitten sormista ja naama kirveli inhottavasti. Ehkä kävelylenkki näin kylmällä ei sittenkään ollut mikään paras idea. Ciriusta kylmä ilma ei kuitenkaan näyttänyt haittaavan, vaan päinvastoin poika tuntui puhkuvan intoa. Cirius hörise innoissaan ja yritti aina välillä yllättää minut vetäisemällä äkkinäisesti johonkin suuntaan. Tunnottomista sormista huolimatta sain pojun pidettyä kuitenkin kurissa. Pellon kohdalla käännyimme takaisinpäin ja toisen 15 minuutin päästä olimme takaisin tallilla. Siinä vaiheessa olin jo niin jäässä, että mieleni teki vain rynnätä sisälle talliin. Säilytin kuitenkin malttini ja talutin Ciriuksen rauhallisesti talliin. Vein pojan karsinaan ja riisuin riimun sekä riimunnarun ja päästin pojan huilimaan. Jätin pojan tutkiskelemaan juuri tuotuja iltaruokia ja itse menin satulahuoneeseen hakemaan tavaroitani. Keräsin tavarani ja päätin käydä sanomassa vielä heipat Wellulle. Koputin taas ensin ja aukaisin sitten toimiston oven. Toimisto oli kuitenkin tyhjä, eikä Wellua näkynyt missään. En kuitenkaan ehtinyt jäädä etsimään tyttöä, sillä bussini lähtisi kohta. Kävin sanomassa pikaiset heipat Ciriukselle, joka mussutti iltaruokiaan innolla. Sen jälkeen kiirehdinkin jo bussipysäkille.

[i]Hyvä, Saat 160ve, hyvä!
-Ritsku